Piispanristillä Varsinais-Suomen suurinta kiipeilykeskusta testaamassa

0
Sophie Jussila aloitti kiipeilyn yläasteella. Hänelle kiipeilyn kaikki muodot ovat mielekkäitä, mutta ulkokalliolla löytyy usein se pieni extra boosti antaa itsestään kaikki.

Näkymä alaspäin tuntuu pysäyttävältä. Roikun kahdeksan metrin korkeudessa, molemmat kädet tiukasti yhden otteen varassa. Pelkkä ajatus hyppäämisestä saa sormeni tiukentamaan otetta entisestään.

Olin testaamassa Piispanristille toukokuussa avattua kiipeilykeskus K2:ta. Aloitin helpommasta mahdollisesta radasta, jonka kiipeäminen oli nähtävästi helpomaa kuin alastulo.

Alhaalla odottava, kiipeilykeskusta perustamassa ollut Sophie Jussila vakuuttaa köyden hidastavan pudotusta, mutta lievä korkean paikan kammoni ei ole kuulevinaankaan. Pystyn vain kuvittelemaan, miten hyppääminen aiheuttaisi vuoristorataolon mahan pohjalle.

Suljen silmät, otan pari askelta alaspäin ja elämäni suurin pudotus alkaa hengähdyksessä. Sydämen tasainen syke tuntuu korvissa asti, mutta euforinen aalto jättää kaiken muun alleen. Mikä tunne!

Sosiaalinen laji

Uusi kiipeilykeskus K2 mainostaa olevansa Varsinais-Suomen suurin. Siellä voi kokeilla boulderointia, köysi- ja nopeuskiipeilyä samassa tilassa. Hallissa on myös kurssiseinä erikseen. Tämä mahdollistaa sen, että kursseja voidaan järjestää ilman, että ne vaikuttavat aukioloaikoihin.

Työntekijä Tuomo Vainio suosittelee kiipeilyä lajina, koska se on monipuolinen ja yhteisöllinen liikuntamuoto.

– Kiipeily on sosiaalisesti mukava laji. Ei ole tavallista kilpailuasetelmaa, vaan ilmapiiri on kannustava ja siten helposti lähestyttävä, Vainio pohtii.

Lapset tervetulleita

Kiipeilykeskus tarjoaa haastetta kaikentasoisille kiipeilijöille. Köysikiipeily vaatii muun muassa kestävyyttä, kun taas boulderointi lihasvoimaa ja hyvää tekniikkaa.

– Ilman varmistuskorttia voi valita kahdeksasta itsevarmistavasta linjasta itselleen sopivan. Eritasoisia reittejä on linjaa kohden useampia ja yhteensä niitä on  useampi kymmenkunta, Jussila täsmentää.

Itsevarmistavien laitteiden käyttöön saa aina opastuksen ja käyttöohjeet on sijoitettu myös selkeästi seinille. Kiipeilykeskuksen lyhyimmät seinät ovat kahdeksan metriä, mutta pisimmät kohoavat 15 metriin.

Kiipeäminen on turvallista myös perheen pienimmille. Lapsille on erilaiset, kokovartalovaljaat, jotka tarjoavat sekä mukavamman, että varmemman olon.

– Nuorin kiipeilijä, joka täällä on käynyt oli vain 4-vuotias! Jussila toteaa.

Kengännumeroita on 27:stä viiteenkymmeneen ja valjaita riittää monen kokoiselle.

Asiakkaat etusijalla

Nuori kiipeilykeskus on onnistunut saavuttamaan jo monet.

– Hyvänä päivänä kiipeilijöitä voi olla jopa 50, ja yleensä seinillä viihdytään useampi tunti, Jussila kertoo.

Hän lisää, että lauantaisin on tähän asti ollut eniten asiakkaita, mutta paikka on niin iso, että turvaväleistä pystytään pitämään kiinni. Vainio painottaa, että kiipeilykeskus aikoo tulevaisuudessa lisätä reittejä siten, että asiakkaiden ehdotukset otetaan huomioon.

– Laajentaminen koskee enemmänkin monipuolistamista. Lisätään kurssitoimintaa, uutta seinää sekä pyritään luomaan lisäyksiä, jotka palvelevat asiakkaiden kiinnostuksenkohteita, Vainio lisää.

Myönnän, että minusta ei koskaan tule himokiipeilijää, mutta aion ehdottomasti voittaa korkeanpaikankammoni tämän kiipeilykeskuksen seinillä vielä kerran!