”Meidän oma planeettamme on tuntematon planeetta”

0
Pimpla molesta -loispistiäinen elää trooppisilla vuorenrinteillä Väli- ja Etelä-Amerikassa.

Ilari Sääksjärvi toimii professorina Turun yliopiston biodiversiteettiyksikössä ja varapuheenjohtajana Suomen Luontopaneelissa. Sääksjärvi kertoo tutkimuksensa haarautuvan kahteen suuntaan. Nämä ovat sademetsätutkimus sekä biodiversiteetin ja talouden välinen rajapinta.

– Olen aloittanut sademetsätutkijana ja olen edelleen sydämeltäni sademetsätutkija, Sääksjärvi toteaa.

Sääksjärvi on tutkinut Amatzonian monimuotoisuutta ja eläinlajistoa viimeiset 20 vuotta. Hän on erikoistunut erityisesti loispistiäisiin. Ne ovat pistiäisiä, jotka loisivat toisilla hyönteis- ja hämähäkkieläinlajeilla.

Lapsuuden unelma täyttyi tutkimusmatkoilla

Sääksjärvi oli jo pienestä pitäin haaveillut tutkimusmatkoista sademetsiin. Nämä pitkäaikaiset unelmat täyttivät elokuussa 1998 Sääksjärven ensimmäisellä tutkimusmatkalla Amazoniaan. Vaikka tutkimusretkiä on tehty satojen vuosien ajan, maapallo tunnetaan yhä huonosti.

– Meidän oma planeettamme on tuntematon planeetta, Sääksjärvi väittää.

Tuntemattoman planeetan käsitteellä hän viittaa siihen, että arvioiden mukaan jopa noin 80-90 prosenttia eliölajeista on tieteelle tuntemattomia tai niitä ei ole edes löydetty. Tuntemattomuus ja uudet lajit kiehtovat Sääksjärveä:

– Haluan rakentaa palapeliä löytää uusia tuntemattomia eläinlajeja ja oman tutkimuksen kautta kertoa tuntemattomien lajien tarinaa maailmalle.

Lähes yhtä kuuma kuin saunassa

Tutkimusmatkaajan päivä Amazoniassa alkaa aikaisin aamulla, koska silloin ei ole vielä liian kuuma.

– Kuumuus ja kosteus on hyvin intensiivistä, sitä voisi verrata suomalaiseen huonosti lämmitettyyn saunaan, Sääksjärvi kuvailee.

Suurin osa alueista, joita Sääksjärvi on Amazoniasta tutkinut, ovat helppokulkuisia. Välillä on kuitenkin tiheitä kohtia, joista läpi pääsemiseen on käytettävä viidakkoveistä.

Hyönteisiä otetaan kiinni haaveilla tai pyydyksillä. Joidenkin lajien kohdalla pelkkä havainnoiminen riittää. Sääksjärven mukaan nämä ovat perinteisiä menetelmiä, joita on käytetty kautta aikojen ja on kiehtovaa, että nämä menetelmät ovat yhä edelleen toimivia. Muuten tiede on kyllä kehittynyt paljon eteenpäin, esimerkiksi mikroskoopit ovat tarkentuneet huimasti.

Sääksjärvelle on vuosien aikana kertynyt paljon tietoa hyönteisistä ja erityisesti loispistiäisistä. Monia lajeja hän pystyy jo tunnistamaan suoraan luonnosta. Kun epäillään, että uusi laji on löydetty, sitä tutkitaan mikroskoopilla, molekyylilaboratoriossa ja verrataan tieteellisiin lähteisiin.

Loispistiäistutkijana Sääksjärvi on saanut tuntea pistoja lukuisia kertoja, mutta onneksi loispistiäisen pisto tuntuu vain pieneltä neulanpistolta. Enemmän vaaraa tutkimusmatkoille aiheuttavat hyttyset, jotka levittävät esimerkiksi malariaa ja dengue-kuumetta. Lisäksi myrkkykäärmeet ovat vaarallisia, mutta ne väistävät metsässä kulkijaa. Sademetsä on kuitenkin turvallisempi paikka, mitä yleensä luullaan. Enemmän kuin vaarallisia lajeja Sääksjärvi pelkää eksymistä sademetsään. Nykyään kuitenkin esimerkiksi gps:n avulla näitä tilanteita voidaan helpommin estää.

Kun tarvittavat hyönteisnäytteet on kerätty, niitä ei voi vain laittaa matkalaukkuun ja hypätä lentokoneeseen. Etukäteen on täytynyt käydä läpi suuret lupaprosessit, että pääsee tutkimaan ja ottamaan näytteitä mukaan. Hyönteiset säilytetään kuljetuksen ajan etanolissa, jottei mitään eläviä eliöitä siirry yli rajojen.

Sukupuuttoaalto uhkaa miljoonia lajeja

Tällä hetkellä on meneillään luonnon köyhtymisen aika, joka voi pahetessaan johtaa kuudenteen sukupuuttoaaltoon. Tähän pääsyinä ovat ilmastonmuutos, väestönkasvu, luonnonvarojen ylikulutus, liikapyynti ja liikakalastus, saasteet, roskaaminen, mikromuovit ja vieraslajit. Hyönteiskato on myös osana suurempaa luontokatoa. Esimerkiksi Suomessa pörriäisten avuksi on valmisteilla kansallinen pölyttäjästrategia.

Luonnon köyhtyminen ei ole pelkkä luonnon kriisi, vaan myös ihmiskunnan kriisi. Ihmiset ovat riippuvaisia siitä, että luonnolla menee hyvin.

– Hyvinvointi, talous terveys ja turvallisuus riippuvat kaikki hyvin voimakkaasti siitä, että luonnolla menee hyvin, Sääksjärvi painottaa.

Luonnon monimuotoisuuden suojelu on äärimmäisen tärkeää, koska se mahdollistaa elämän edellytysten jatkumisen maapallolla. Kaikilla kasveilla ja eläimillä on oma tärkeä tehtävänsä osana luonnon monimuotoisuuden kokonaisuutta.

– Luonnolla on itseisarvo myös, ja ihminen on loppujen lopuksi vain yksi laji muiden lajien joukossa, Sääksjärvi toteaa.

– Kaikilla lajeilla, jotka kuolevat sukupuuttoon on miljoonien vuosien evolutiivinen historia taustalla, Sääksjärvi huomauttaa.

Vaikka Sääksjärvi painottaakin, että tilanteesta pitää olla huolissaan ihmisillä on tarvittavat työkalut luonnon suojelemiseen ja luonnon köyhtymisen hidastamiseen. Toivoa ei pidä menettää. Luontokato on edelleen mahdollista pysäyttää.

Teksti: Laura Peltoniemi