Miten mopojen koviin ääniin pitäisi suhtautua ja mitä asukkaat voivat tehdä, jos ne pitävät hereillä öisin? Aihetta kommentoivat poliisi, nuorisotyöntekijät, kaksi mopoilijaa ja nimettömänä pysyvä mopoilijan äiti.
“Soita hätänumeroon”
Ylikomisario Juha Joutsenlaht i Lounais-Suomen poliisista kertoo, että soittoja mopoilijoiden aiheuttamista ongelmista tulee säännöllisin väliajoin.
– Olemme sitä varten olemassa, että luomme turvallisuutta veronmaksajille. Jos koet mopoilun häiritseväksi, kannattaa soittaa hätänumeroon, Joutsenlahti kertoo.
Hän lisää käytännön vinkkinä, että rekisterinumero on hyvä ottaa ylös, koska silloin voidaan katsoa, missä henkilö asuu.
Mopoilijoilla ei ole paikkaa, minne mennä
Anonyyminä pysyttelevä mopoilijan äiti kokee tilanteen harmilliseksi.
– Nuoriso ei päristele siksi, että valvottaisivat tahallaan ihmisiä. Missään ei ole paikkaa, missä he voisivat kokoontua, ajella ja kuunnella musiikkia ilman, että joku häiriintyy ja soittaa poliisit, hän kertoo.
Mopoilijan äiti nostaa esille epäkohdan myös aikuisten käyttäytymisessä.
– Nuoria kuvataan luvatta päivälläkin, heitä on heitetty kivillä ja huidottu tien varressa haravalla.
Hän painottaa, että raivoamisella saa aina vastaan huutoa ja haistattelua, niin aikuisilta kuin nuorisoltakin.
Hän kertoo, että on itse käynyt huomauttamassa häiritsevistä äänistä, mutta päällimmäiseksi jäi kuitenkin dilemma: minne saa siirtyä, kun joka paikasta ajetaan pois.
15-vuotiaille tappouhkauksia
Kaarinan keskustassa mopolla pyörivät 15-vuotiaat Taavi Päiviö ja Daniel Erikson ymmärtävät, että häiritsevästä ajosta saa valittaa. Toisaalta valituksia tulee yhtä lailla silloin, kun mopolla ajetaan rauhallisesti.
Pojat eivät edusta kaikkia Kaarinan mopoilijoita, mutta he jakavat yhteisiä ajatuksia nuorten keskuudesta. Nuoret ajavat öisin, koska silloin heille avautuu uusi maailma, jossa odottaa vapaus.
– Ei tarvitse ajaa ojassa tai varoa autoja, jotka eivät pidä riittävää väliä ohitustilanteissa, Päiviö kertoo.
Hävyttömiä kommentteja taas huudellaan kellonajasta riippumatta.
Mopoilijat myöntävät, että pelottavia konflikteja on osunut myös heidän kohdalleen.
– Täysin tuntematon iso mies tuli ottamaan kaveria kauluksesta kiinni ja uhosi, että nyt lähtee henki, Erikson kertoo.
Päiviö on saanut myös tappouhkauksen, koska hänen moponsa äänet herättivät vauvan päiväunilta. Hän korostaa, että mopoa ei ole viritetty.
Aggressiiviset kokemukset aikuisten kanssa ovat herättäneet närkästystä. He toivovat, etteivät ihmiset reagoisi heti vihalla ja väkivallalla vaan tulisivat juttelemaan sivistyneesti aikuisten tavoin. Toiseen paikkaan siirrytään, jos sitä vain pyydetään. On kuitenkin vaikea pysyä ystävällisenä, jos muutosta vaaditaan huutamalla ja argumenttina toimii uhkaus perheen tappamisesta.
Vihan kierrettä vaikea katkaista
Nuorisotyöntekijä Kati Koskiselle yölliset yhteenotot eivät tule yllätyksenä. Hän tuomitsee aggressiivisen toiminnan ja muistuttaa, että asiat pitää puhua auki.
– Uhkailu ja väkivallan käyttö ovat molemmat anteeksiantamattomia. Siinä vaiheessa aikuinen ei ole yhtään sen parempi kuin nuori, Koskinen sanoo.
Häntä henkilökohtaisesti häiritsee viritettyjen mopojen niin sanottu rällätys mutta ymmärtää nuorisotyöntekijänä, että kova ääni on nuorille tärkeää. Nuoret tietävät tekevänsä väärin aiheuttaessaan meteliä, mutta ajotilanteessa he eivät välitä, syystä tai toisesta.
– Käytös kumpuaa näyttämisen halusta, epävarmuudesta ja kuolemattomuuden tunteesta. Käyttäytymään he oppivat iän kanssa, Koskinen toteaa.
Koskinen pohtii vielä viimeistä kysymystä, joka tarvitsee mietintätauon. Mopoilu aiheuttaa kiukkua, ja nuoret vastaavat siihen samalla mitalla. Vihan kierteelle ei tunnu näkyvän loppua. Miten kierteen voi päättää? Linjan päässä on hiljaista.
– Minulla ei ole siihen vastausta.
Myöhemmin hän toteaa, että vastuu kierteen katkaisemiseen on aikuisilla.
Teksti ja kuva: Ada Potinkara