Kahden kerroksen väkeä seitsemän vuotta – Pärjäävätkö lepakot yhä lepakkotalossa?

0
Talon asukas, pohjanlepakkonaaras ”Beata” rengastajan kädessä.

Kaarinan Riistatalon pohjanlepakkoyhdyskunta voi hyvin. Lepakkonaaraat käyttävät taloa lisääntymisyhdyskuntansa päiväpiilona. Ne saapuvat taloon loppukeväällä, synnyttävät siellä poikasensa ja jättävät sen heinäkuun loppupuolella poikasten vartuttua lentokykyisiksi.

Lepakoita on käyty tutkimassa vuosien varrella, nyt viimeisimmäksi tämän vuoden kesäkuussa.

– Kävimme paikalla 10.6. ja laskimme sieltä 23 lentoon lähtenyttä yksilöä. Pohjanlepakkoyhdyskunta voi siis hyvin, lepakkorengastaja  Emma Kosonen kertoo.

Beata löytyi

Sama pohjanlepakkoyhdyskunta on käynyt Riistatalolla lisääntymässä keväisin jo vuosia. Vuonna 2006 ja 2007 lepakkoyhdyskunta tutkittiin perusteellisesti. Sen jälkeen yhdyskunta on käyty laskemassa silloin tällöin.

– Ei aivan vuosittain, mutta aina välillä, Kosonen kertoo.

Tämän kesän laskennoissa kohdattiin positiivinen yllätys.

– Vuonna 2006 rengastimme siellä lepakon, jonka nimesimme Beataksi. Tänä vuonna Beata löydettiin jälleen, Kosonen iloitsee.

Kosonen kertoo, että lepakoiden rengastus on tarkkaan säädeltyä puuhaa, jota saavat harjoittaa vain Helsingin luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustentin läpäisseet lepakkorengastajat.

– Rengastamalla saadaan tietoa muun muassa lepakoiden eliniän pituudesta, liikkeistä ja paikkauskollisuudesta, Kosonen kertoo.

Beatan löytyminen kertoo siitä, että ainakin yksi sama yksilö on käynyt siellä jo ainakin viidentoista vuoden ajan.

– Tietysti osa kuolee ja uusia syntyy lisää. Lepakot ovat kuitenkin melko pitkäikäisiä ja voivat elää useita kymmeniä vuosia. Esimerkiksi päästäisiin, jotka elävät vain vuoden, verrattuna se on todella pitkään, Kosonen toteaa.

Riistanhoitoyhdistys ja lepakot sulassa sovussa

Paraistentien varrella sijaitseva Riistatalo on Turun seudun riistanhoitoyhdistyksen ylläpitämä vanha rintamamiestalo, jossa yhdistys järjestää toimintaa sekä tarjoaa tiloja muille vuokrattavaksi.

Vuoteen 2007 saakka tilassa toimi päiväkoti. Tontille kaavoitettiin kerrostalo, mutta talon ullakolta löydettiin pohjanlepakkoyhdyskunta. Kaarinan kaupunki yritti saada talolle purkulupaa, mutta koska kaikki Suomessa luonnonvaraisesti tavattavat lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja, korkein hallinto-oikeus kielsi rakennuksen purkamisen.

Syyskuussa 2014 Turun seudun riistanhoitoyhdistys solmi kymmenen vuoden vuokrasopimuksen talosta Kaarinan kaupungin kanssa. Siitä lähtien lepakot ja riistanhoitoyhdistys ovat toimineet talossa rinnakkain – molemmat omissa kerroksissaan.

Pohjanlepakko

  • Elää pohjoisempana kuin mikään muu koko maailman 1200 lepakkolajista.
  • Suomen yleisin lepakkolaji. Kanta on elinvoimainen.
  • Lentää melko korkealla, 5–10 metrissä. Vahva lentäjä, joka suosii avaria maisemia, joiksi käyvät myös pihat ja teiden varret. Ei juuri puikkelehdi puiden välissä.
  • Piileksii päivisin yleensä rakennuksissa.
  • Viettää talven yksin tai parin lajitoverin kanssa viileissä oloissa esimerkiksi kellarissa.
  • Detektoritaajuus 28 kHz. Ääni kuulostaa detektorilla maiskuttavalta.
  • Perusväriltään tumma. Naama ja lenninräpylät ovat ruskeanmustat, selän karvojen kärjet kullankeltaiset. Lisäksi kaulalla on kellertävä alue.
  • Lepakoilla on runsaasti bakteereja ja viruksia, joista ihmisille eniten ongelmia aiheuttaa vesikauhu eli rabies. Suomen lepakoissa rabiesta on erittäin vähän, mutta jos lepakko pääsee puremaan, on syytä lähteä lääkäriin.
  • Maan kamaralta löytyvä lepakko on yleensä sairas tai vahingoittunut. Jos siihen on koskettava, käytä paksuja hansikkaita tai pyyhettä.
  • Useimmille lepakkolajeille Suomi on vaikea maa: talvet ovat kylmiä ja pitkiä, kesäyöt yölentäjälle liian valoisia.
  • Lähteet: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry, Luonnontieteellinen keskusmuseo

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of