Alakerrasta löytyy yhteensä 18 pukua, joita on käytetty Kaarina-Teatterin eri esityksissä vuosien varrella.
Puvut ovat Kaarina-Teatterille eniten pukuja suunnitelleiden puvustajien Anniina Kuulan, Sirpa Niemelän ja Kirsi Vaaran käsialaa. Kaikki he ovat suunnitelleet useisiin teatterin näytelmiin pukuja, joista esillä on vain murto-osa.
– Kaarina-Teatterissa on esitetty yhteensä 80 näytelmää, joista jokaisessa on useita pukuja. Lähes kaikki säilytetään, joten teatterin varastossa on yhteensä satoja ellei tuhansia pukuja, näyttelyn ideoinut Paula Rantanen kertoo.
Rantanen sai idean näyttelyyn pari vuotta sitten, ja näyttelyä on työstetty nyt viimeiset puoli vuotta.
Rantanen kertoo, että koska puvut olivat valmiina, ne oli näyttelyyn helppoa tuoda. Sen sijaan mallinukkejen, joiden päälle puvut laitettiin, metsästämien olikin vaikeampaa.
– Lopulta saimme niitä lainaan Turun kaupunginteatterilta ja osa haettiin Somerolta, hän kertoo.
Epookkia ja nopeita vaihdoksia
Puvustajat ovat itse valinneet näyttelyyn haluamansa puvut, joita esillä on jokaiselta kolmelta puvustajalta kuusi. He kertovat valinneensa mukaan omia suosikkejaan sekä monipuolisesti erilaisia pukuja: on epookkipukuja esimerkiksi Amadeus ja Ylpeys ja ennakkoluulo -näytelmistä sekä pukuja fantasiahahmoilta esimerkiksi Taikuri Oz ja Lumikuningatar -näytelmistä.
Osa puvuista kuvaa Kaarinan kaupungin historiaa, kuten oikean emigranttiperheen elämään perustunut Rakkaudella Sisaresi -näytelmän puvut sekä Kaarinan 700-vuotisjuhlanäytelmään tehty puvustus.
Pelkästään hienommuuden perusteella puvustajat eivät pukujaan halunneet esille valita.
– Esimerkiksi tämä Possu Röhkötin puku Maukka ja Väykkä -näytelmästä on erityinen siksi, että näytelmässä oli todella nopeat vaihdot. Väykän näyttelijä oli myös Röhkötti, ja hänen piti pukea tämä puku aina nopeasti toisten roolivaatteiden päälle, Kirsi Vaara kertoo.
Käytännöllisyys usein saneleekin teatteripukujen toteutusta.
– Kyllä historiallisissakin puvuissa on vetoketjut, vaikka ei niitä sinä aikakautena olisi oikeasti ollut. Ei esityksen kuluessa ole aikaa alkaa solmia pukujen nyörejä, Anniina Kuula naurahtaa.
Kukaan kolmesta puvustajasta ei osaa nimetä tietynlaisia pukuja suosikeikseen, vaan he puvustavat mielellään niin historiallisia kun lastennäytelmiäkin.
– Parasta puvustamisessa onkin, kun pääsee niin monipuolisesti tekemään erilaisia juttua, he sanovat.
Taiteilijan kädenjälki näkyy
Puvustajat kertovat, että puvustuksen tekoprosessi on pitkä ja alkaa näytelmän käsikirjoituksen lukemisella.
– Sitten keskustellaan ohjaajan kanssa ja tehdään taustatutkimusta esimerkiksi näytemän aikakaudesta, Sirpa Niemelä kertoo.
Puvustajat ompelevat pukuja itsekin, mutta Kaarina-Teatterilla on nykyisin myös kaksi ompelijaa.
– Tai tällä hetkellä vain minä, kun toinen jäi juuri eläkkeelle, Outi Laiho sanoo.
Puvustuksessa otetaan huomioon paitsi näytelmän aikakausi ja käytännöllisyys, myös lavastus ja näytelmän tunnelma.
– Esimerkiksi Niskavuori-näytelmässä aluksi oli värikäs skenografia ja näytelmän loppupuoli taas oli synkempi, jolloin myös kaikki puvut ja lavastus olivat kokonaan musta-valkeaa, Anniina Kuula kertoo.
Puvuissa näkyy myös puvustajan oma kädenjälki ja näytelmään liittyvää symboliikkaa. Esimerkiksi Lumikuningatar -näytelmän Viisaalla prinsessalla oli hame, joka on tehty sanomalehdestä.
– Näytelmässä prinsessa tykkäsi lukea paljon, ja hame kuvaa sitä, Kirsi Vaara kertoo.
Puvut ovat esillä Kaarina-talossa syyskuun loppuun saakka.
