Vaikka meidän oli pakko hakea yhteishaussa opiskelupaikkaa, en usko kyseisen pakon muuttaneen lukio-opiskelua paljoakaan: lukio on edelleen paljon vapaampaa kuin peruskoulu, mutta vastuu opiskelusta on pääosin opiskelijalla. Myös henkilökunnan suhtautuminen opiskelijoihin on erilainen kuin yläkoulussa. Ensiaskelteni aikana saama kuva KaLusta onkin huomattavasti parempi kuin ennen yhteishakua kaveripiireissäni vallinnut ennakkokäsitys.
Pakollisuuden sijasta suurin muutos lukiotyöskentelyssä onkin maksuttomuus.
Ennen lukion alkua meillä tulevilla ykkösillä oli monia kysymyksiä maksuttomuudesta: millaiset läppärit meille suotaisiin, onko meillä paperikirjoja, saammeko bussikortteja ja mitä kaikkea muuta maksuttomuuden mukana tulee.
Iloisena voin todeta, että meille annetut läppärit ovat toimineet hyvin ja niitä on ollut mukava käyttää. Läppäreitä käytetään jokaisessa aineessa, sillä kirjamme ovat digikirjoja.
Peruskoulukokemusteni vuoksi suhtauduin aikaisemmin negatiivisesti digikirjojen käyttöön. Läppäreitä käyttäen ne ovat kuitenkin toimineet yllättävän hyvin.
Digikirjoissa on kuitenkin yksi selkeä huono puoli: Kirjoissa on lisenssit, joista osa vanhenee lukukauden loppuessa, eivätkä ne siten ole käytössä yo-kirjoituksiin lukiessa. Tämä ongelma pystyttiin välttämään perinteisillä kirjoilla, jos niitä ei myynyt eteenpäin.
Vaikka läppäreiden kanssa digimateriaalien käyttö on sujuvampaa kuin iPadeilla peruskoulussa, on niiden käyttötaidoissa lukiolaisilla huomattavia tasoeroja. Osa tekee samassa ajassa vaikuttavan diaesityksen, kun toiset ovat vasta löytäneet kyseisen sovelluksen. Omien kokemusteni perusteella pohdinkin, tulisiko iPadien sijaan jo peruskoulussa alkaa harjoitella läppäreiden käyttöä.
Eino Koskinen
KaLu:n ykkönen ja nuorisovaltuutettu
