”Moni ei kehtaa sanoa, missä on töissä”– Kaarinalaisyrittäjä haluaa kertoa, että menestyä voi ilman korkeakouluakin

0
– Yleensä työelämään ja liiketalouteen liittyviä kirjoja kirjoittavat henkilöt, jotka myyvät firmansa ja saavat siitä useita miljoonia. Se on kaukana yhdeksäsluokkalaisen tai ammattikoululaisen nuoren elämästä. Tämä kirja on matalan kynnyksen kirja. Sen tarina on mahdollinen kenelle tahansa, kunhan pistää itsensä likoon, yrittäjä Hannu Virtanen sanoo.

Kaarinalainen yrittäjä ja Bistro Oy:n toimitusjohtaja, 57-vuotias Hannu Virtanen päätti pistää elämänsä kansien väliin, kun korona hiljensi työtahtia.

Virtanen ei ole elämässään häpeillyt taustojaan eikä koulutustaan. Viimeinen niitti kirjan kirjoittamiselle oli silmiin osunut uutinen suomalaisten tuntemasta häpeästä koulutustaan tai työtään kohtaan.

– Luin, miten iso osa suomalaisista ei kehtaa sanoa missä on töissä tai mitä tekee. Silloin minulla kilahti ja päätin, että nyt teen sen kirjan, mitä olin jo jäsennellyt. Miksi esimerkiksi lähihoitaja tai kaupan kassa olisi yhtään sen vähempiarvoinen kuin yritysvalmentaja tai arkkitehti?

Virtanen on eritoten huolissaan nuorista. Hänen mielestään media ja päättäjät näyttävät nuorille vain yhtä polkua.

– Hallituksen tavoitteena on, että puolella suomalaisista on ylempi korkeakoulututkinto. Me kaikki emme ole samanlaisia, meitä ei voi asettaa samaan muottiin. Jotakuta voi kiinnostaa tehdä vaan töitä eikä opiskella. Tällä tavalla nuoret masentuvat ennen kuin työt ovat edes alkaneet, Virtanen laukoo.

Mies painottaa, ettei missään nimessä väheksy koulutusta.

– Totta kai koulunkäynti kannattaa, mutta jos koulu ei ole oikea paikka, on muitakin ratkaisuja, kuten esimerkiksi oppisopimus. Olen kohdannut monia oppisopimuksella olevia henkilöitä ja nähnyt, miten heidän olemuksensa muuttuu. Selkä suoristuu ja elämä lähtee rullaamaan. Ihmiselle on tärkeää kuulua johonkin porukkaan.

Takaovesta ravintoloihin

Hannu Virtanen tietää mistä puhuu, sillä lapsena koulu ei villiä poikaa kiinnostanut. Kiinnostavampaa oli kiipeillä puissa, myöhemmin ajella ja laitella mopoja.

– Olin seiskan oppilas ja pääsin nippa nappa ammattikouluun. Haaveilin pienenä kokin ammatista, mutta opinto-ohjaaja väitti, etteivät pisteeni riitä kokkipuolelle. Todellisuudessa ne olisivat riittäneet, mutta kävin sitten suurkeittiölinjan. Kävin koulun loppuun ja sitä kautta päädyin paistamaan hampurilaispihvejä.

Kun kaverit juhlivat kuppiloissa, teki Virtanen pitkää päivää.

Kovan työnteon vuosista hän kertoo saaneensa kolminkertaisen palkan.

– Normaali palkka, yölisät ja se, ettei kulunut rahaa kavereiden kanssa ravintolassa. Säästetty euro on parempi kuin ansaittu euro.

Virtasen ohjenuorana on ollut, että kun tekee työnsä mahdollisimman hyvin, työnantaja palkitsee jossain vaiheessa. Sillä aatoksella hän eteni hampurilaisen paistosta Salmela-yhtiöiden monitoimimieheksi ja ravintolalaitteiden myyntiedustajaksi.

1990-luvun alussa hänestä tuli Bistro-Tuote Oy:n johtaja. Kahdeksan vuotta myöhemmin yritys siirtyi Virtasen ja tämän yhtiökumppanin omistukseen.

Bistro-Tuotteen liikevaihto on kuuden miljoonan euron luokkaa, ja yritys työllistää parikymmentä keittiöalan ammattilaista

– Vaikka en päätynyt kokiksi, olen mennyt ravintoloihin sisään enemmän takaovesta kuin etuovesta. Paloa alalle on edelleen. Innostun kuin pikkupoika, kun pääsen suunnittelemaan keittiöitä.

Likaa kädet säännöllisesti

Hannu Virtanen tekee edelleen pitkää päivää, vaikka moni asia on nuoruuden vuosista muuttunutkin. Tärkeänä hän pitää sitä, että likaa kätensä säännöllisesti.

– Monesti käy niin, että kun on saavuttanut tietyn aseman tai varallisuuden, ei kehtaa tehdä enää niitä tavallisia töitä. Minulla on haalaripäiviä ja pikkutakkipäiviä, ja se on minusta voimavara.

Omakustanteista kirjaa Työ – hyvä homma: aina pitää yrittää on painettu 500 kappaletta. Virtasen sanoin se on riskibisnes, vaikka päätavoite ei euroissa olekaan. Hän toivoo Markku Heikkilän toimittaman kirjan olevan voimavara etenkin nuorille.

– Kirjan loppuun olen koonnut työmyyrän kymmenen käskyä. Ne ovat tärkeinä pitämiäni asioita työnteosta ja yrittämisestä. Jos yksikin nuori lukisi kirjasta edes nämä teesit ja korviini joskus tulevaisuudessa kantautuisi, että ne ovat auttaneet nuorta elämässä eteenpäin, niin silloin projekti on tuottanut hedelmää.

Teksti Anni Himberg, kuva Markku Heikkilä