Saarivaltiot voivat tietenkin sanoa niiden tulleen mereltä.
Meri, merenkulku ja aallokko kulkevat aina käsi kädessä, onhan merenkulku maailman toiseksi vanhin ammattikin. Tosin väitetään, ettei maailman vanhin ammatti olisi pysynyt ykkösenä ilman merenkulkua. Väitetään myös, että joka seitsemäs aalto on suurin ja pahin. Voihan se joskus olla sekin. Totta sen sijaan on, että aallon ollessa riittävän korkea se murtuu.
Murtuvan aallon etuosa on melkein pystysuora ja siksi erittäin vaarallinen, kaluston koon mukaan.
Erikokoisten aaltojen esiintymisellä ei ole esiintymisnumeroa.
Oma ensikokemukseni myrskynpoikasesta on noin 55 vuoden takaa. Kun sen aikaisella hikihöyryllä Biskajan kulmilla puskimme kohti länttä, kansilastia koeteltiin kovasti ja kävelysiltakin katosi yön aikana. Keskilaivalta ei ollut asiaa ahteriin, joten siellä asusteltiin. Myrskyn laannuttua näin viimeisen ruokalistani kuuman savupiipun kyljestä, jonne olin sen ruiskauttanut.
Praktiikastakaan ei vielä ollut apua, mutta urheilun pohjustama terve meri- ja maalaiselämä Merikarvialla antoi hyvän fyysisen kunnon sekä valmiuden rakastaa merta sen kaikissa muodoissa. Nyt olisi sitä praktiikkaakin, mutta selviytyminen vastaavasta tilanteesta ei tässä iässä enää onnistuisi. Ruokalista tulisi kerrosta alempaa, eikä sitä edes Tenakaan pidättelisi.
Tatuoinnit liitettiin ennen merimiehiin. En ollut suuremmin ihastunut siihen taiteeseen. Muistelin edellä tapahtumaa 55 vuoden takaa, siirrän nyt ennusteen saman verran eteenpäin. Nykyään tämä tatuoinneilla itsensä tahriminen on suuri buumi, joten tatuointien poistajilla on tulevaisuudessa todellinen markkinarako, kun rypyt tekevät hymystä irvistyksen ja tekstien sanoma muuttuu.
”Mailman rakkain Vilhelmiina” onkin ”Ilman akkain vilhelmia”.
Myös Suomi on silloin kaksikielinen. Toinen kieli on nimittäin englanti.
Niinhän se on, että suurimmatkin aallot häviävät. Meillä on kuitenkin yksi Aalto, jonka jäljet näkyvät jälkipolvillekin. Hänen etunimensä on Alvar.
Kalevi Pirttijärvi