Mielipitei: Perinneruokaa tönkkösuolaiseen hintaan?

0

Nyt on pakko sohaista vauhtisokeata perinneruokahifitystä, kun siitä viime viikon Kaarina-lehden pääkirjoituksessakin mainittiin. Mikä on se aikajana, jolla voidaan puhua perinne-jostakin? Onko se kaksi, kolme sukupolvea, vai onko se kaksi, kolme tapahtumakertaa? Perinneruoaksi itse kutsun sellaista, jota on esimerkiksi maakunnassa yleisesti valmistettu ja kaiken kansan saatavilla – jota itse söin lapsena tai nuorena ja jota jo isoäitinikin valmisti.

Jos perinneruokaa haluaa kokeilla, pitää sitä mennä syömään sinne, missä sitä oikeasti vielä valmistetaan, tai yrittää tehdä itse. Valitettavasti pitää myös tietää, mitä tilaa. Marttojenkin perinneohjeissa on modernisoituja versioita, jotka eivät vastaa aitoa perinnettä. Sama ruoka saattaa olla eri niminen tai valmistusaineet vaihtelevat, sen mukaan, missä osaa maakuntaa tai maata on se on tehty.

Rössypottu on erilaista eri puolella Suomea. Minulle se on keitto, jossa on perunaa ja paloiteltua verileipää (ei veripalttua), ilman sipulia ja sianlihaa.

Suomalaista perinneruokaa ei ole, jos loimulohi tai ahvenfileet tarjotaan eri tavoilla leikattuna, aseteltuna ja tarjoiltuna hirsiseinäistä muistuttavassa pirtissä tönkkösuolaiseen salonkihintaan. Silloin vain pyörää keksitään uudelleen, uusilla mausteilla (ja hinnoilla).

Itse kokeilevalle antaisin pari neuvoa. Jos suvussa on vielä joku vanhempi henkilö, kysykää heiltä. Muistakaa myös, että aito suomalainen ruoka oli aina yksinkertaista. Perinteisiä mausteita ovat lähinnä suola ja pippuri. Kesäisin saatettiin lisätä myös paikallisesti kasvavia yrttejä, ja joitakin kuivattiin talven varaksi. Makuja korostettiin voilla tai sian rasvalla.

Oma ehdoton suosikkini on kuppikastike, jota teen varsinkin kesäisin. Pohjanhovi Rovaniemellä tarjosi tätä perinneruokaa lappilaisena versiona, ilman salonki- tai lapinlisää jo 1970-luvulla.

Olen myös sitä mieltä, että monikäyttöinen peruna pitää nostaa sille kuuluvaan kunniaan. Ohrankin käyttöä soisin lisättävän, se peittoaa riisin mennen tullen. Ohrapuuroa löytyy nyt valmisruokana kaupastakin.

Rita Lindberg