Modernia luomutuotantoa keskiajan aatelistilalla: Linnunpäässä kasvaa viljaa ja härkäpapua

0
Linnunpään kartanon pihapiirissä komeilevat vanha lohkokivinavetta (vasemmalla) ja vanha tallirakennus (oikealla). Tila on kooltaan hieman vajaa 300 hehtaaria, josta peltoa on 132 hehtaaria. Pihapiiri ja puistoalue ovat kaksi hehtaaria.

Linnunpään kartano sijaitsee Piikkiössä. Kaunis maamerkki on tilaan kuuluva luonnontilainen lampi Diskarlantien risteyksessä.

Tila rajoittuu Paimion rajaan, ja sieltä näkyy niin Peimarin pohjoispää kuin kaistale Paimionlahteakin.

Kartano toimii neljättä vuotta luomutuotantotilana, jossa kasvatetaan viljakasveja. Tänä vuonna kokeiltiin myös härkäpavun menestymistä.

Linnunpäät lähtivät 1700-luvulla

Linnunpään kartanon nykyinen isäntä Jukka Näsänen asuu tilalla vaimonsa Pauliina Impon ja 10- ja 12-vuotiaiden lastensa kanssa. Näsänen muistelee lukeneensa, että alueella olisi viljelty maata jo 1300-luvulla.

Viri Teppo-Pärnän ja Seppo Pärnän kirjoittama kotiseutukirja Piikkiön kulttuuriympäristö vuodelta 1999 vahvistaa Näsäsen aavistuksen. Kirja oli tehty yhteistyössä Piikkiön kunnan ja Varsinais-Suomen liiton kanssa.

Kirjassa mainitaan, että Linnunpää oli jo keskiajalla aatelinen asumakartano. Se oli nimenantajansa Linnunpää-suvun hallussa 1700-luvulle, jonka jälkeen omistajat vaihtuivat tiuhaa tahtia.

47-vuotiaan Jukka Näsäsen isoisä Niilo Näsänen osti tilan vuonna 1932, mutta edellisestä omistajasta ei ole varmaa tietoa, sillä omistajat vaihtuivat tilalla usein 1920-luvulla. Niilon pojanpoika Jukka Näsänen pitää tilaa kolmannessa polvessa.

Vanhoja rakennuksia tallella

Kirjassa kerrotaan, että Linnunpään esimerkillisyys ja erikoisuus tulee ilmi siitä, että vanhoja rakennuksia on säilytetty ja pidetty kunnossa elävöittämässä ympäristöä ja tilan historiaa.

Näsänen mainitsee, että vanha vilja-aitta ja pihapiirin nykyäänkin asuinkäytössä oleva asuinrakennus ovat 1800-luvulta. 1930-luvulta olevan tiilisen tallin katolla keinuu yhä kellotornissa vellikello.

Talli toimi traktorisuojana, kunnes 1980-luvulla uudet konehallit syrjäyttivät sen ja talli siirtyi varastokäyttöön.

Kirjassa mainitaan myös tallia vanhempaa rakennustapaa edustava lohkokivinavetta. Se on Näsäsen mukaan nykyään varastotilana.

Uudemmat, nykypäivän vaatimuksia vastaavat 1980–1990-luvuilla rakennetut rakennukset ovat maatalouskäytössä.

Englantilaistyylinen pihapiiri

Tilalla työskentelee yksi kesätyöntekijä. Muuta ulkopuolista työvoimaa ei ole.

– Vanhoilla maatiloilla oli useita työntekijöitä, jotka jakoivat työt. Nykyään ison pihapiirin hoitaminen maatilan töiden ohessa on haasteellista. Esimerkiksi kaikkien nurmikoiden leikkaamiseen menee täällä yhdeltä ihmiseltä 11 tuntia aikaa, sanoo Jukka Näsänen ja kertoo isänsä Tero Näsäsen olevan innokas puutarhanhoitaja.

Sittemmin kukkaistutuksia on vähitellen karsittu, koska niiden hoitaminen vie niin paljon aikaa.

Tilan englantilaistyyliseen pihapiiriin on vuosien saatossa käynyt tutustumassa muun muassa Piikkiö-Seura ja muutamia puutarhanhoitoa harrastavia ryhmiä.

Pihapiiristä löytyy lukuisia lehtipuita ja kolme lampea, joista yksi on luonnontilainen ja kaksi kaivettuja. Näsänen kertoo saaneensa tädiltään 1930-luvun pihapiiristä otettuja valokuvia, joissa näkyy tuttuja puita.

– Puut olivat jo silloin isoja, tunnistin ne nopeasti. Kuvien tammet ja saarnet ovat reilusti yli sata vuotta vanhoja.

Puiden reunustama kartanon hirsinen päärakennus purettiin 1950-luvun lopulla. Nykyinen päärakennus valmistui samalle paikalle vuonna 1961.

Jukka Näsäsen vanhemmat Tero ja Raija Näsänen asuvat entisessä työnjohtajan asuinrakennuksessa, joka valkoisena erottuu hyvin punaisten rakennusten lomasta.

Papinvuorella

Tilan lähellä sijaitsee Papinvuori, joka kohoaa 50 metriä merenpinnan yläpuolelle ja jonka luontoa Näsänen luonnehtii ainutlaatuiseksi ja luonnontilaiseksi. Pitkänmallisen Papinvuoren huipulla kasvaa saaristolaistyyppisiä kitukasvuisia käppyrämäntyjä.

Piikkiön kulttuuriympäristö -teoksen mukaan Papinvuori on saattanut olla osa vanhaa merellistä vartiojärjestelmää, sillä merelle on huipulta esteetön näkyvyys. Ajatusta tukee 1700-luvun alun käräjäasiakirjassa oleva maininta Linnunpään luona sijainneesta roviosta.

Kirjassa kerrotaan myös ”Järvenmäen huipusta”, jossa on Piikkiön eteläisin pronssikautinen hautaraunio.

Järvenmäen alapuolella sijaitsee geologisesti ja arkeologisesti kiintoisa painanne Kuoppajärvi, jonka pohjakerrostumien avulla on pystytty päättelemään Piikkiön viljelykulttuurin ikä.

”Luomumarkkinat ovat pienet”

Linnunpään tilalla siirryttiin luomuviljelyyn neljä vuotta sitten.

– Sitä ennen meillä oli ollut tavanomaista tehoviljelyä, kertoo isäntä Jukka Näsänen.

Luomusta oli Suomessa innostuttu buumiksi asti.

Ikävä kyllä moni muukin viljelijä teki samoihin aikoihin saman ratkaisun, sillä katetuottolaskelmat näyttivät hyvin lupaavilta.

– Sen jälkeenhän kysyntä on laskenut. Luomumarkkinat Suomessa ovat pienet ja tulevat nopeasti täyteen, Näsänen toteaa.

Aiotaanko Linnunpään tilalla siirtyä takaisin tehotuotantoon?

– No en tosissani ole miettinyt siihen palaamista, mutta kyllähän koko ajan tilannetta seurataan. Joka tapauksessa luomuviljelyyn sitoudutaan viisi vuotta kerrallaan.

Isoimpia käytännön muutoksia luomuun siirtymisessä oli esimerkiksi nurmen ottaminen viljelykiertoon mukaan.

Linnunpään tilalla viljellään vehnää, kauraa ja jonkin verran ruista. Trendiraaka-aine härkäpapua kokeiltiin tänä vuonna.

– Sen kanssa jatkaminen on kyllä vähän kysymysmerkki, Näsänen kommentoi.

– Härkäpavusta puhutaan paljon, mutta sen hinta ei ole kaksinen ja se on herkkä sään ääri-ilmiöille, kuten kuivuudelle ja märkyydelle. Onnistumiset eivät siis ole yhtä varmoja kuin viljalla. Toisaalta emme nyt yhden kuivan kesän perusteella vielä ajatelleet lyödä hanskoja tiskiin.

Näsänen on viljellyt sukutilaa parikymmentä vuotta.

– Lapsesta saakka olin kiinnostunut koneista ja tilan käytännön töistä. Kaipa minulla aina oli alitajunnassa, että minusta tulee viljelijä, hän miettii.

Teksti: Anna Keränen ja Maria Kesti