Teatteriarvostelu: Tuokiokuvia naisparin elämästä harmaudessa

0
Piia Leppämäki näyttelee tarinan Jonnaa (vasemmalla), Mari Finneman Maria (oikealla). Lisäksi lavalla nähdään eri rooleissa Anne Rinne (kuvassa keskellä), Fiona Syrén, Hannu Rinne ja Jarmo Kujala. Kuvan otti Petri Aulin.

Kaarina-Teatterissa saatiin lähes vuoden koronatauon jälkeen näytelmä ensi-iltaan saakka, kun useaan otteeseen siirretyn Mikko Rantasen ohjaaman Kaksi naista ja meri -näytelmän esityskausi käynnistyi viime viikolla.

Näytelmä perustuu Tove Janssonin novellikokoelmaan Reilua peliä (Rent spel), joka kertoo kahden taiteilijan, kirjailijakuvittaja Marin ja graafikko Jonnan yhteiselämästä. Teoksen on tulkittu kertovan Janssonista ja Tuulikki Pietilästä.

Novellikokoelmassa ei ole varsinaista juonta, ja myös Kaarina-Teatterin näytelmä on sarja tuokiokuvia naisparin elämästä. Katsojana jää olo, että lavalla esitettiin kuin runonlausuntaa: miettimään panevia pieniä hetkiä, joilla ei ole suoraa sidettä toisiinsa.

Vaikutelmaa lisää Ville Salmisen suunnittelema pelkistetty ja riisuttu lavastus, johon itse olisin kaivannut enemmän väriä ja iloa. Kylmä mustavalkoharmaa lavastus tuntui ankealta miljööltä kahdelle taiteilijalle, joista Janssonin tunnettu kädenjälki on värikylläinen, pittoreski ja hullunkurinen.

Näytelmän nimessä on suora yhteys Ernest Hemingwayn teokseen Vanhus ja meri (1952) sekä Janssonin romaaniin Muumipappa ja meri (1965). Tunnelmaltaan Kaksi naista ja meri asettuu jonnekin näiden kirjojen välimaastoon. Yhteisenä teemana on yksinäisyys ja omien mörköjen kanssa eläminen.

Kaksi naista ja meri on kokonaisuutena viehättävä pieni esitys, jossa silti parasta antia on pohjatekstin tovejanssonmaiset elämänviisaudet ja turvallinen absurdius. Näyttelijäsuorituksista erityisesti Anne Rinteen pieneen hetkeen Helga-partiolaisena oli löytynyt valloittavan tuttu tulkinta tietystä ihmistyypistä.

Näytelmän toisistaan irrallisten tuokiokuvien sanoma on lämmin. Jonnan ja Marin riidoissa, hellissä hetkissä ja kohtaamisissa on yhtenäinen viesti: se, että kunkin ihmisen kummallisuudet, lapsellisuudet ja pikkumaisuudet ovat viime kädessä kiinnostavia ja jännittäviä, eivät korjattavia virheitä ja epäkohtia. Valoisa, rakastetuksi tulleen tunne jää seuraamaan katsojaa synkkeneviin syysiltoihin.

Kaksi naista ja meri Kaarina-Teatterissa 20.11. asti.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of