Varo maantiellä hirvien lisäksi metsästäjää – Kun Riistaonnettomuus-merkki näkyy, lähellä toikkaroi vauhko eläin

0
Jere Järvinen ja Ilkka Leino toivovat, että autoilijat hidastaisivat selvästi Riistaonnettomuus-merkin nähdessään. – Esimerkiksi heinäkuussa Turku–Helsinki-moottoritiellä oli kuusi SRVA-tehtävää, Leino taustoittaa. Kuva on Kaarinasta moottoritien ylittävältä Lakimiehenkadun sillalta.

– Kyllä tässä on jouduttu pelkäämään. Riistaonnettomuus-merkistä huolimatta ihmiset porhaltavat ohi hihaa hipoen eivätkä hidasta, harmittelevat Ilkka Leino ja Jere Järvinen.

– Vain ammattikuskit ottavat jalan pois kaasulta SRVA-tehtävän nähdessään. Muidenkin pitäisi hidastaa, jo siksi, että jossain lähellä on haavoittunut vauhko eläin, joka voi milloin tahansa ponkaista tielle.

Leino on Turun seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja. Järvisen taas useimmat Kaarinassa tuntevat pitkäaikaisena SDP:n valtuutettuna sekä kaupungin etsivänä nuorisotyöntekijänä, mutta hän kuuluu myös kaarinalaiseen metsästysseuraan Maakaston Erästäjiin.

Kun auto törmää suurriistaan – täällä päin yleensä hirveen, peuraan tai kauriiseen – haavoittunut eläin toikkaroi karkuun, jos vain pystyy. Silloin poliisilta lähtee virka-apupyyntö riistanhoitoyhdistykselle, jonka kanssa sillä on yhteistyösopimus. Päivystysvuorossa oleva metsästäjä ajaa onnettomuuspaikalle etsimään haavoittunutta eläintä ja tarvittaessa lopettaa sen.

Vieressä autot ajavat 120 km/h

Kaarinassa autot törmäävät hirviin ja muihin sorkkaeläimiin yleensä Turku–Helsinki-moottoritiellä, Turun kehätiellä tai Saaristotiellä. Kaikilla näillä teillä ajonopeudet ovat kovia.

SRVA- eli suurriistavirka-aputehtävässä oleva metsästäjä joutuu pysähtymään tien laitaan ja aloittamaan työnsä liikenteen keskellä, vaikka autot kiitäisivät sataakahtakymppiä ohi.

Yleensä suurriistaonnettomuuksia sattuu kehnoissa ajo-olosuhteissa: hämärässä tai pimeällä ja myrskyssä. Metsästäjä on samassa säässä eläimen perässä. Vaarana on, että metsästäjä päätyy itsekin konepellille, jos autoilijat eivät osaa varoa.

– Vielä ei ole mitään sattunut, mutta läheltä piti -tilanteita on ollut paljon, Ilkka Leino toteaa.

Viime vuonna Kaarinassa oli yli 300 suurriistaonnettomuutta, joten todennäköisesti jokainen kohtaa ennen pitkää SRVA-tehtävällä olevan metsästäjän.

Hirvieläinkolareita sattuu eniten syksyllä ja keväällä, kun eläimet siirtyvät kesälaitumilta talvilaitumille ja päinvastoin.

Takapihalla öinen haulikkomies

Eläin on kolarin jälkeen paniikissa ja hirveissä kivuissa ja käyttäytyy tavallistakin arvaamattomammin.

– Haavoittunut eläin on vauhko. Olen itse nähnyt, kun loukkaantunut hirvi juoksi auton yli. Yhdellä kertaa hirvi juoksi vastaan kolmella jalalla, kun yksi jalka veti ympyrää, Ilkka Leino päivittelee.

– Lisäksi eläin voi juosta kilometrikaupalla todella huonossa kunnossa.

Seuroilla on kiertävät SRVA-päivystykset. Jere Järvinen päivysti viimeksi heinäkuussa, ja hänen hälytysviikolleen sattui yksi riistaonnettomuus.

– Kolari oli moottoritiellä, ja etsimme kaurista tuntikausia koiran kanssa. Pääsin eläimen perässä Kurkelantien viereiseen taajamaan, mutta siellä koira kadotti jäljet ja täytyi luovuttaa.

Metsästäjä saattaa joutua kulkemaan pihojen poikki eläimen perässä.

– En ihmettele, jos ihmiset säikähtävät, kun pihalle ilmestyy keskellä yötä ukko haulikon kanssa. Siksikin olisi hyvä, että ihmiset tietäisivät, mitä SRVA-tehtävässä oleva henkilö tekee ja miksi, Järvinen kommentoi.

Suurriistavirka-avussa olevat metsästäjät ovat vapaaehtoistyössä eivätkä saa palkkaa. Tosin he saavat itselleen lopettamansa eläimen lihan – jos siitä on hyödynnettäväksi. Harvoin hyödynnettävää jää, onnettomuus tekee pahaa jälkeä tässäkin mielessä. Sen sijaan metsästäjän vastuulla on eläimen hautaaminen.

Metsästäjältä kuluu keskimäärin kolme tuntia SRVA-tehtävässä.

– Ja melkein aina tehtävä on keskellä yötä. Aamuneljältä lähdetään, vaikka räntää tulisi vaakatasossa, Järvinen naurahtaa.

Virallisia SRVA-merkkejä ei ole

Metsästysyhdistykset ovat auttaneet viranomaisia pitkään onnettomuudessa loukkaantuneiden eläinten jäljittämisessä, mutta aiemmin työskentely oli kirjavaa. Tien päältä ihmiset saattoivat soittaa suoraan tutulle metsästysseuralle. Nykyään soitetaan lähtökohtaisesti 112:een, josta hälytetään poliisi ja poliisi lähettää virallisen SRVA-pyynnön riistanhoitoyhdistykselle.

Nykyisellä mallilla on toimittu kymmenisen vuotta. Riistaonnettomuus-merkki ei vielä ole virallinen, ja eri puolilla Suomea on erilaisia merkkejä. Tämä on yksi selitys sille, miksi moni ei tiedä, miten merkin nähdessä pitäisi toimia.

Kehittämistä SRVA-työssä on ylipäätään. Ilkka Leino ja Jere Järvinen miettivät, että työparityöskentely lisäisi turvallisuutta merkittävästi. Toisen työparista ei tarvitsisi olla metsästäjä vaan häntä tarvittaisiin liikenteenohjaukseen. Yhteistyötä esimerkiksi vapaapalokuntien kanssa olisi hyvä ryhtyä kyselemään.

Merkitse kolaripaikka

Jos suuren eläimen kanssa kolaroi ja eläin lähtee karkuun, Ilkka Leino ja Jere Järvinen kehottavat käyttämään hätäpuheluun 112-sovellusta, josta hätäkeskus saa GPS-koordinaatit, tai merkitsemään karkuunlähtöpaikan huolella tienvarteen.

– Tämä helpottaa ja nopeuttaa meidän työtämme huomattavasti, he toteavat.

– Yleensä ilmoittajat luonnehtivat paikkaa sen suuntaisesti, että ”vähän ennen Turkua kolahti”. Se ”vähän ennen Turkua” voi olla Piikkiöön saakka, Leino kommentoi.

Esimerkiksi Järvinen joutui ajamaan heinäkuussa pitkään hissuksiin moottoritien vartta, taskulamppu pimeyteen suunnattuna, ennen kuin paikka löytyi.

Leino on ollut seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja vuodesta 2019. Maakaston Erästäjien lisäksi SRVA-tehtäviin lähtevät myös muut Kaarinan metsästysseurat: Kuusiston Killi sekä Piikkiön Erämiehet.

Kun eläin lähtee kolarin jälkeen karkuun

  • Varoita muuta liikennettä esimerkiksi varoituskolmiolla ja pidä autossa hätävilkut päällä.
  • Riistakolarit, joissa toisena osapuolena on villisika, hirvieläin tai suurpeto, on ilmoitettava poliisille soittamalla asiasta hätänumeroon 112.
  • Kerro onnettomuuspaikka mahdollisimman tarkasti tai soita 112-sovelluksesta.
  • Merkitse kohta, josta eläin on kadonnut tien reunalta metsään, jollakin näkyvällä esineellä, kuten muovikassilla. Vältä eläimen jälkien tallomista älkää yritä merkitä pakoreittiä. Jälkikoirien työskentely vaikeutuu, jos eläimen jälkiä on sotkettu.
  • Jos eläin jää loukkaantuneena kolaripaikalle, vedä se mahdollisuuksien mukaan pois ajoreitiltä. Sen lopettaminen on sallittua, jos tiedät varmasti, miten lopettaa eläin lisäämättä sen kärsimystä. Muutoin odota poliisia tai SRVA-henkilöstöä. Pidä eläimeen välimatkaa vähentääksesi sen stressiä.
  • Loukkaantunut karhu tai villisika on hengenvaarallinen. Älä nouse silloin ulos autosta kolaripaikalla.
  • Jos ajat kolarin koiran kanssa, koiraa ei saa lopettaa. Päätöksen mahdollisesta lopettamisesta tekee eläinlääkäri.
  • Lähde: Suomen Riistakeskus

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of