Veera Westerlundin kolumni: Kaarina kutsuu, karkuri vastaa!

0

Kaarina on seutuistuvan Suomen kärkikastia, kehyskunta, joka vetää puoleensa. Se on muuttovoittokunta, ja tahti vain kiihtyy.

Uuskaarinalaiset ovat tyypillisesti Turusta muuttavia 25–45-vuotiaita, perheellisiä ja työssäkäyviä nuoria aikuisia. Matalista neliöhinnoista ja etätyöstä ei ole ainakaan haittaa kiihtyvällä kehitykselle.

Pelkkä muutto ei tee uudesta asukista vielä juuriltaan kaarinalaista. Isosta kaupungista pikkuiseen karanneen pitää kasvaa rooliinsa.

Kävelet otsalamppu päässä aamulenkillä ja mietit, valitsinko tämän todella itse. Olet yksin asfalttitiellä, samalla keskellä peltomaisemaa ja mukamas kaupungissa. Eikä se meri edes ole oikeasti lähellä. Mistä ne kaarinalaiset vouhottavat?

Sitten alkaa tapahtua. Yrität löytää vapaata aikaa kampaajalta kiivaalla googlettelulla. Tajuat vaihtaa hakusanaksi ”kampaaja Kaarina” sen iänikuisen Turun sijaan. Johan löytyy. Kuten itse asiassa kaikki muutkin palvelut. Puolen vuoden päästä havahdut siihen, ettet ole käynyt kertaakaan isolla kylällä. Täällähän on kaikki.

Kotiseuturakkaus alkaa kasvaa kaarinalaiseksi ylpeydeksi. Eikä ihme. Kaarina ei ole lähiö tai pelkkä kehysalue. Päinvastoin! Turku on itse asiassa rakennettu Kaarinan maille.

Pian jo osaat kertoa kysyvälle, miltä kaikilta listoilta Kaarina löytyy sijalta yksi tai vähintään top kolmosesta: yrittäjämyönteisin, paras imago, luovin, halutuin, palveluiltaan paras, maailman paras kunta. Lista on loputon. Edellisten jatkeeksi tulevaisuuden tavoitteeksi sija yksi ainakin listoilla vastuullisin, avoimin ja asiakaslähtöisin.

Liikaa ei saa ylpistyä, sillä se pysäyttää kehityksen. Sitä kaarinalaiset eivät halua. Viimeinen silaus kaarinalaisuudelle on, kun kerrot kotimaanmatkalla kysyjälle korostetun ylpeästi olevasi Kaarinasta. ”Aa, joku alue Turussa?” keskustelukumppanisi toteaa.

Veera Westerlund

Yksi tyypillinen kaarinalainen

Airiston Nuorkauppakamari