Ada Potinkaran kolumni: Parin euron paita

0

Black Friday on jälleen täällä! Odotettua piristystä arkeen, vai miten se menikään? Ajattelin itse ainakin napata katselemani kännykän vanhan tilalle, vaikka se ei tulisikaan alennukseen. Muuta en sitten tarvitsekaan, vaikka halvat hinnat vakuuttelisivat kuinka toisin.

Tai ehkä jos vähän kurkkaisi samalla muiden kauppojen tarjouksia… eihän se nyt niin pahasta voi olla. Lämpimälle neuleelle voisi olla käyttöä talven tullen! Lisäksi, sehän on vain yksi paita…

Myönnän, että minulla kesti todella pitkään ymmärtää, miten tärkeää vastuullinen kuluttaminen on. Voisihan huolettoman shoppailun heittää nuoruuden piikkiin, mutta se olisi korkeintaan laiha tekosyy välinpitämättömyydelle. Nyt minulla lojuu niitä 15-vuotiaan mielijohteesta ostettuja vaatteita ties missä, eikä osa ole päässyt käyttöön sitten kaupassa sovittamisen jälkeen. Tiedän, todella noloa.

Viime aikoina olen kuitenkin päätynyt uudenlaisen haasteen eteen. Mistä tietää, mitkä yritykset toimivat vastuullisesti ja eettisesti? Aikoinaan tutkiessani aihetta törmäsin muun muassa hikipajoihin, elämiseen riittämättömiin palkkoihin sekä lapsityövoimaan. Näihin olivat syyllistyneet yritykset, joista olin ostanut vaatteita täällä Suomessa. Tämän takia olen ollut varovaisempi ostopäätöksissäni, enkä osta enää edes tiettyjen vaatemerkkien tuotteita.

Tiedän, että kaikilla ei ole aikaa googlailla joka ikisen toimijan taustaa. Toisaalta maalaisjärki pääsee tässäkin tapauksessa hyötykäyttöön. Esimerkiksi normaalihintaisen parin euron paidan pitäisi jo herättää kysymyksiä. Mitä ompelijalle jää kahdesta eurosta kaikkien välikäsien jälkeen?

Ada Potinkara

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of