Ilona Lehtisen kolumni: Ei hukassa, vaan olinpaikka ei ole tiedossa

0

Taannoin kesällä oli uutinen, kun eräs valtion laitos ja toinen valtion laitos kiistelivät kuukausia viivästyneestä pakettilähetyksestä. Jakelulaitoksen puolustus oli, että ”paketti ei ollut hukassa, mutta sen olinpaikkaa ei vaan tiedetty”. Lopulta se sitten löytyikin, kun laitosten välillä oli tulla sopimuksen irtisanominen.

Minulla on sama ongelma silmälasieni kanssa. Ne eivät koskaan ole hukassa, mutta aina en tiedä niiden olinpaikkaa.

Jos on kiire esimerkiksi lähteä kokoukseen, töihin tai lääkärille ja laseja ei löydy mistään, niin ukaasi on, että kukaan ei lähde talosta ennen kuin rillit on löydetty. Erään kerran laseja haettiin koko perheen voimin – pöydiltä, kirjahyllystä, saunasta, vaatehuoneesta, jääkaapista. Ei tulosta. Sitten nostettiin katse ylemmäksi ja – voilá – rillit nököttivät vessan kaapin katolla.

Ratkaisukeinoja olen kehitellyt. Esimerkiksi GPS-jäljityslaite rillien aisaan, merkonominauha, vihellykseen vastaavat lasit (kuten avaimenperäänkin voi asentaa) ja niin edelleen. Nämä ovat kuitenkin melko hintavia ratkaisuja ja ovat teknisten taitojeni ulottumattomissa. Olisiko edullisempaa ja enemmän järkeen käypää ideaa?

Sitten keksin! Opetin itseni määräämään kodista kaksi paikkaa, johon lasken silmälasit ja josta ne takuuvarmasti löydän. Toinen on keittiössä ja toinen olohuoneessa. Tämä keksintö on auttanut – ei enää epätoivoisia hetkiä hakutyössä, kun pitäisi jo olla pysäkillä tai lempiohjelmani alkaa telkkarissa. Olen näin soveltanut vanhaa ohjetta ”paikka kaikille ja kaikki paikalle”.

Olisikohan tästä vanhasta viisaudesta hyötyä myös valtion laitoksille?

Ilona Lehtinen