Kalevi Pirttijärven kolumni: Muistakaa levätä

0

Perheen kuopuksena olin riesa maatalon työmailla. Valtavista työhaluistani huolimatta muistan kuulopuheen ansioistani: Aina jaloissa,yrittää puhua koiralle ruattia ja roikkuu ovis.

Lepohetkien tärvelyssä olin tasapuolinen häirikkö jokaiselle. Niinpä sain usein komennuksen tien toiselle puolelle, mummin talouteen. Sillä aikaa, kun mummi nukkui päiväuntaan, kivitin posliinikukkoja puhelintolpissa.

Mummin herätessä jaksoin taas kuunnella Raamatun lukua ja välillä joikaista virrenkin. Häneltä myös opin hyvin omaksumani säännön, että lepo on Jumalan lahja. Eikä sitä tarvitse työllä ansaita.

Hankin siihen kevennyksenkin häneltä, ajatellen minulle joskus lankeavia töitä: työn voi keskeyttääkin, jos on muita tarpeellisia hommia.

Niinpä sitten myöhemmin, kun palasin evakkomatkalta tien toiselta puolelta, tuli isän kanssa sanomista, kun muistutin hänelle, mitä mummi oli levosta minulle opettanut. Isän kommentti oli, että sinä ja sinun kaverisi ette kunnioita edes lepopäivää eli sunnuntaita – tarkoittaen ilmeiseti sitä, kun kävimme putsaamassa kyläläisten katiskat kaloista. Toisaalta näinhän me säästimme ukot pyhätöiltä ja annoimme heille lepoaikaa. Ikävä kyllä kaloissa ei ollut korvamerkkiä, joten jakelun tasapuolisuus hieman ontui.

Myöhemmin eräänä sunnuntaina oli aterialla tyypillisesti kalasoppaa. Minullakaan ei ollut paras päiväni, kun olin juuri saanut kuulla orastavan haaveeni merille lähdöstä tyrmätyn. Ei kalasoppakaan oikein maistunut. Sanoa möläytin isälle, ettei sun katiskassa ollut yhtään kalaa tänään. Isän ilme lämpeni pikku hiljaa kuin aurinkossa ollut hapankaalipurkki. Minä katsoin parhaaksi keskeyttää ruokailun ja siirtyä kiireesti mummin hoiviin. Pidin helposti parin askeleen etumatkan, takana tulevaan vauhdin määrittäjään.

Mummi sai meidät melkein syliinsä ja arvasi meidän ilmeistä, että konfliktistä oli kysymys. Puhuttelun sai taas isä: Tuo poikasi osaa virretkin ulkoa ja on parempi Raamatun kuulija kuin sinä koskaan. Isän ilmeestä näin, että olin mummia vähän johdatellut myötämieliseksi. Isä lähti vaieten ulos.

Tosin kyllä työt turmeli ajatusmailmaani ja halukkuus oli vähän epävireistä. Lepohetkinä hain fantasioita utopian mailta.

Nyt aikuisena olen huomannut, että elämän raskaassa ylämäessä voi joskus levähtäen vaihtaa suuntaakin. Näin toiseen suuntaan lähtiessä on ylämäkikin alamäki.

Kalevi Pirttijärvi

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of