Olli Kauremaan kirja Vanumammasta vie aikamatkalle – Saako kirjaa vielä jostain?

0
”Varttoke vehe! Vanuliikke tule!” kerrotaan Aline Grönbergin huutaneen, kun hän juoksi asemalaiturille ja junanlähettäjällä oli pilli suussa. Kirjasta on tehty myös ruotsinkielinen versio.

KIRJA-ARVOSTELU ”En ung anspråklös flicka, talande landets båda språk, önskar sig plats på någon finare handel ”(Molempia kotimaisia kieliä puhuva nuori ja vaatimaton tyttö toivoo paikkaa jostakin hienommasta kaupasta). Näin kirjoitti 1880-luvulla 13-vuotias Alina Gustava Wiklund, joka etsi Turussa työpaikkaa lehti-ilmoituksella.

Alina pääsikin töihin, harjoittelijaksi trikootavaraliikkeeseen. Työ oli ankaraa: liikkeenhoitaja koulutti häntä sormille iskemällä ja korvasta nipistämällä, ja työpäivät kestivät aamun puoli seitsemästä illan puoli yhdeksään.

Aline osoittautui lahjakkaaksi. 17-vuotiaana hänestä itsestään tuli saman liikkeen liikkeenhoitaja.

Ensimmäinen lehtiartikkeli hänestä tehtiin vuonna 1927. Silloin hänet tunnettiin toisella nimellä, Aline Grönberginä. 1940-luvulla häntä alettiin kutsua Vanumammaksi.

Hän oli tekstiilitavaratalo Turun Vanun perustaja, yksi Turun historian vaikutusvaltaisista naisista. Hän toi Turkuun ensimmäisenä rullaportaat ja joulukatuvalot. Hän keksi ja etsi jatkuvasti uutta, ja hänen konserninsa kukoisti sota-aikanakin, vaikka tekstiilejä takavarikoitiin eikä yhtenä vuotena puuvillaa saatu lainkaan. Hänen joulukatunsa avajaisiin tuli Joulu-Ukko aina eri kulkupelillä, vuonna 1937 lentokoneella. Iäkkäät turkulaiset muistelevat yhä hänen satumaisten näyteikkunoidensa pienoisjunia ja liikkuvia tonttuja.

Muhkea tietopaketti

Kaarinassa Lemunniemellä asuva Olli Kauremaa on tehnyt suuren työn kokoamalla Vanumamman sekä hänen lähipiirinsä ja yritystensä tarinat kirjaksi Varttoke vehe! Vanuliikke tule! Leikekirja Aline Grönbergistä, hänen lapsistaan sekä Turun Vanhusta siihen liittyvine yrityksineen.

Omakustanteena laaditut historiakirjat tapaavat olla tyrmäävän vaikeastiymmärrettäviä niille, joille asia ei ole entuudestaan tuttu, mutta Kauremaan teos ei noudata tätä ennakko-oletusta. Ryöppyävän runsaasta asiamäärästä huolimatta kirja on helppolukuinen ja hyvin kauniisti taitettu. Sivut vievät tunnelmallaan 1900-luvun alkuun.

Vanumamman tarinan ohella mukana kulkee tietoiskuja esimerkiksi Suomen muista tapahtumista samoihin aikoihin. Kirjassa on runsaasti valokuvia, vanhoja ilmoituksia ja esimerkiksi Alinen allekirjoituksia sekä pohjapiirustuksia. Sekin on kirjassa luetteloitu, mitä Turun Vanun ilmoituksissa esitellyt tekstiilit ovat, kuten vatiini (välivuorina käytetty kangas), silla ja säteri (viskooseja).

Toisinaan kirjaa joutuu selaamaan taakse- tai eteenpäin siksi, että teos siirtyy kertomaan Vanumamman jälkeläisistä tai työntekijöistä muistuttamatta, mikä heidän suhteensa Vanumammaan olikaan. Kirjan tieteellistä tarkkuutta en pysty arvioimaan, mutta tavallisen historianystävän silmiin kirja on taiten tehty ja vaikuttava tietopaketti persoonallisesta ja vaikutusvaltaisesta naisesta.

Kirjasta käy tietenkin ilmi myös, miten tärkeä sija Kaarinalla oli Turun Vanumamman elämässä.

Asuinkartano Vähä-Rauhalinnassa

53-vuotiaana, vuonna 1925, Aline osti Vähä-Rauhalinnan kartanon. Tila sijaitsee rannan tuntumassa Rauhalinnan kartanon itäpuolella ja kuului aiemmin Rauhalinnan kartanoon.

Vähä-Rauhalinnan kartanosta tuli asuinkartano sekä Turun Vanun henkilökunnan ja muiden juhlien pitopaikka, ja sieltä toimitettiin kukkia.

Enimmäkseen Aline asui kuitenkin Turussa. Hänen perhejärjestelynsä kuulostavat nykylukijasta erikoisilta: hän esimerkiksi eli usein eri paikkakunnalla kuin miehensä ja lapsensa. Perhesuhteita pidettiin kuitenkin onnellisina ja Alinen jälkeläisiä tuli työskentelemään Turun Vanuun ja johtamaan myymälöitä.

Vähä-Rauhalinnan kukkamyymälästä Turun Vanun asiakkaat saivat kukkia, mutta kukkakauppa tuotti tappiota ja lopetettiin pian.

1940-luvulla Vähä-Rauhalinnaan perustettiin Oy Turun Peiteteollisuus. Käytännössä Turun Vanun patjatuotanto, tukkuosasto ja pääosa ompelimosta keskitettiin Kaarinaan. Yksi silloisista Peiteteollisuuden rakennuksista, kolmikerroksinen kivitalo on yhä jäljellä.

Mattotehdas Lemunniemellä

Lemunniemellä asuu yhä useita Aline Grönbergin jälkeläisiä, Alinen kolmannen lapsen eli Erik Johnssonin vuoksi.

Erik oli Fridhemissä Ala-Lemussa kesävuokralaisena talvisodan tienoilla ja osti pian kiinteistön. 1950-luvulla hän perusti parinsadan metrin päähän mattotehtaan, joka tuottaisi korkealaatuisia Wilton- ja Buklee-mattoja.

Parhaimpina aikoinaan Ala-Lemun mattotehtaalla oli töissä 60 henkilöä, ja sinne kulki linja-auto yhdeksän kertaa päivässä. Pääasiassa valmistettiin kokolattiamattoja, mutta tehtaasta lähti mattoja ja tekstiilejä myös arvopaikkoihin, kuten Turun tuomiokirkkoon, Turun Seurahuoneelle ja Turun kaupunginteatteriin.

Vanhemmiten Erikin näkö heikkeni, mutta silti hän ajoi autoa. Kauremaa on siteerannut kirjassa Keijo Hakasen tarinaa: ”Torppalaan ja mattotehtaalle ajavia nuoria ja uusia bussinkuljettajia opastettiin: Kun näet amerikanraudan tulevan vastaan, sitä ajaa sokkia. Vedä tien reunaan niin paljon kuin mahdollista.”

Turun Vanun tarina päättyi

Aline kuoli vuonna 1950, ja hänen jälkeläisensä jatkoivat liiketoimintaa. Maailma oli kuitenkin jo muuttunut: isoja tavarataloja ilmestyi kilpailijoiksi, työvoimakustannukset nousivat, rahauudistukset rokottivat, Turun Vanu alkoi vaikuttaa vanhanaikaiselta.

Vuonna 1968 Turun Vanu teki ensimmäisen kerran tappiota.

Vähä-Rauhalinnassa Turun Peiteteollisuuden toiminta lopetettiin 1960-luvulla. Lemunniemellä mattotehtaan omistaja vaihtui 1960- ja 1970-luvun taitteessa, mattojen valmistaminen lopetettiin ja koneet myytiin tai romutettiin.

1970-luvun lopussa Valintatalo ja Aleksi 13 ostivat Turun Vanun. Vuonna 1992 Turun Vanu asetettiin konkurssiin.

Lemunniemen mattotehtaassa on toiminut pienyrityksiä, ja nyt tehdasrakennus odottelee, mitä Ala-Lemun uusi kaava alkaa sanella.

Tänään, 3.11. Alinen syntymästä on 150 vuotta. Kello 12 lasketaan kukkia ja esitetään musiikkia Aline Grönbergin haudalla Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän hautausmaalla. Perjantaina 5.11. avautuu Brinkkalan galleriassa Turun museokeskuksen Vanumamma-juhlanäyttely, joka on avoinna tammikuun loppuun. Keväällä 2023 Kaarina-Teatterissa esitetään vielä näytelmä Vanumammasta, osana teatterin omaa juhlavuotta.

”Ihmettelin, kuka Vanumamma oikein on”

Olli Kauremaa, miksi innostuit tekemään tämän kirjan?

– Olen Helsingistä kotoisin ja kun muutin Turun seudulle, en tiennyt Vanumammasta mitään. Hänestä kuitenkin puhuttiin niin paljon, että aloin ottaa selvää, mikä tämä juttu oikein on ja miksi tästä puhutaan niin paljon.

Kahlasit kirjaa varten läpi tuhansia ilmoituksia, haastattelit ihmisiä ja kävit läpi arkistoja. Mikä oli vaikein osuus?

– Luin kauppakirjoja, perukirjoja ja raastuvanoikeuden pöytäkirjoja – ja ne kaikki olivat ruotsiksi. Omalla kouluruotsillani oli työlästä tulkita vanhaa ruotsia.

Löysin muuten pelkästään Turun alueelta jo villan vastaanottamisesta noin 1600 Turun Vanun lehti-ilmoitusta.

Kirja on omakustanne ja ensimmäinen painos toteutettiin etukäteistilauksilla. Voiko kirjaa saada vielä jostain?

– Kyllä. Sen ottivat myyntiin Kansallinen Kirjakauppa sekä Vanumamman toriksi uudelleen nimetyllä Forumin sisäpihalla sijaitseva Kukuti. Kukutin yrittäjä Antonia Backman on itsekin Vanumamman jälkeläisiä ja asuu Kaarinassa.

Artikkelin historiatiedot ovat Olli Kauremaan teoksesta.

Tiesitkö tämän Vanumammasta?

  • Aline Grönberg, alun perin Alina Gustava Wiklund (1871–1950). Hänen isänsä oli merimies, äitinsä alun perin piika.
  • Kun Aline syntyi, Turun väkiluku oli 19 900. Nykyään Turun väkiluku on 195 350, Kaarinan 35 361. Alinen nuoruudessa Turkuun tuli ensimmäinen, hevosvetoinen raitiotie ja Suomessa otettiin käyttöön metrijärjestelmä.
  • Aline avioitui ensimmäisen kerran 23-vuotiaana siirtomaatavarakauppias Karl Konstantin Johnssonin kanssa. Aline palveli kaupassa asiakkaita lapsi käsivarrellaan, keitti ruokaa rappusilla ja perhe nukkui kaupan takahuoneessa. Kaupan talousvaikeuksien vuoksi Aline siirtyi Antskogin Verkatehtaan Turun myymälän myymälänhoitajaksi. Avioliitossa syntyi kolme lasta.
  • Aline perusti miehensä kanssa vuonna 1908 yrityksen Åbo Waddaffär – Turun Vanuliike, mutta mies kuoli jo seuraavana vuotena. Aline peri yrityksen ja työskenteli kovissa veloissa yötäpäivää.
  • Myöhemmin yritys muutti nimensä Turun Vanuksi. Se myi peitteitä, liinavaatteita, pöytäliinoja, takkeja ja muita vaatteita, asusteita, sänkyjä ja ryijyjä.
  • Aline avioitui uudelleen 39-vuotiaana vuonna 1911 apteekkari Emil Grönbergin kanssa. Avioehdossa Aline ei antanut omaisuuttaan miehelleen, vastoin yleistä tapaa. Avioliitosta syntyi yksi lapsi.
  • Aline ei tuntunut tarvitsevan unta eikä ruokaa. Häntä pidettiin ankarana mutta oikeamielisenä. Häntä kuvailtiin teräksenlujaksi, ennakkoluulottomaksi ja nopeatahtiseksi. Piti huolta työntekijöistään ja perusti heille eläkerahaston.
  • Harrasti teatteria, taidetta, matkoja ja koiria. Tuki opiskelijoita ja takasi heidän lainojaan. Hän tuki muun muassa Kaarinan Rantakulman Marttayhdistystä sekä Kaarinan VPK:n torvisoittokuntaa.
  • Vanumamman kerrotaan olleen öisin hereillä ja laskeneen narulla Aurakadulla ikkunasta kylmässä hytisseille poliiseille viinapullon lämmikkeeksi.
  • Turun Vanun myymälöitä oli Turussa, Salossa, Maarianhaminassa ja Helsingissä. Lisäksi oli useita teollisuuslaitoksia. Kaikkiaan yrityksissä työskenteli 600–800 henkilöä.
  • Turun Vanu oli vuoteen 1943 käytännössä toiminimi, jossa omistaja vastasi liikkeestä henkilökohtaisella omaisuudellaan.