Pääkirjoitus: Supermiehet!

0

Kävin äskettäin neuvolassa tyttäreni kanssa. Odotustilassa kiinnitin huomiota siihen, että olin ainoa äiti. Muut lapset olivat neuvolassa isiensä kanssa.

Paljon puhutaan äitiyteen kohdistuvista vaatimuksista. Mietin, että isät jäävät tässä keskustelussa sivuosaan, vaikka heidän roolinsa on muuttunut lyhyessä ajassa vähintään yhtä paljon.

Kun itse synnyin 1980-luvulla, ei ollut puhettakaan, että isäni olisi tullut mukaan synnytykseen, saati neuvolaan. 30 vuotta sitten oli harvinaista, että mies olisi tehnyt puolet kotitöistä tai jäänyt lapsen syntymän jälkeen isyyslomalle. Kaikki asioita, joita nykyisin pidämme aika lailla itsestään selvinä.

Vanhat, kuluneet sukupuoliroolit istuvat kehnosti 2020-luvulle. Kolmen lapsen yksinhuoltaja Ville Kouki toteaa osuvasti tässä lehdessä, ettei kyky huolehtia lapsesta ole kiinni sukupuolesta (s. 14).

Se, mikä mietityttää, on että miehiin heijastetaan osin ristiriitaisia odotuksia. Olen kuullut joskus sanottavan, että naiset rakastuvat alfauroksiin, mutta odottavat heidän käyttäytyvän kuin perheenisä. Nykymiehen pitäisi osata rakentaa talo ja korjata autot, mutta jakaa myös hoitovastuu ja puhua tunteista. Syyllistyn itsekin ajoittain kaksinaismoralismiin. Nalkutan, jos mieheni ei ole muistanut pestä pyykkiä, mutta maanantaiaamuna lämpömittarin näyttäessä nollaa äimistelin, miksei autossani ole talvirenkaita.

Tulevien isien ja äitien elämää mullistaa ensi vuonna voimaan astuva perhevapaauudistus. Sen tarkoituksena on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat perheissä tasaisesti molempien vanhempien kesken. Vauvan kanssa kotiin jääminen tuntuu todennäköisesti joistakin miehistä yhtä houkuttelevalta kuin synnytyssali minun isästäni aikoinaan. Tässä voi käydä kuitenkin niin, että parinkymmenen vuoden päästä tuntuisi hassulta, jos isä ei jäisi perhevapaalle.

Sunnuntaina juhlitaan ansaitusti isiä! Onnea!

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of