Tempaukset kiinnostavat, mutta byrokratia karkottaa: Miten yhdistykset saisivat uutta sukupolvea mukaan?

0
Mauri Tuominen on Puntarin aktiivinen käyttäjä, Jukka Haroma on Kansalaistoiminnan keskus ry:n puhenjohtaja, Tuula Törnblom edustaa Puntaria ja Juha Laine on Varsinais-Suomen Virokeskuksen puheenjohtaja sekä 15 eri yhdistyksen aktiivi.

Suomessa on yli satatuhatta toimivaa rekisteröityä yhdistystä. Määrä on huima, mutta moni yhdistys kamppailee saman ongelman kanssa: mistä saada toimintaan mukaan aktiivisia uusia jäseniä, varsinkin nuorta ikäpolvea.

Kaarinalaiset yhdistysaktiivit uskovat yhdeksi syyksi siihen, miksi yhdistystoiminta ei esimerkiksi nelikymppisiä kiinnosta, sen, että yhdistysten toiminta on kaavamaista ja jähmeää. Rekisteröityjen yhdistysten kun täytyy nimetä puheenjohtajat, pitää pöytäkirjoja, tehdä kirjanpito ja järjestää vuosikokouksia.

– Monet kyllä lähtevät hyvin mukaan tempauksiin, kuten esimerkiksi SPR:n Nälkäpäiväkeräykseen, mutta sitten pidempiaikaiseen toimintaan ei haluta sitoutua, pohtii Varsinais-Suomen Viro-keskuksen puheenjohtaja ja yhteensä 15 yhdistyksessä mukana oleva Juha Laine. 

Tarvitaanko oma yhdistys kaikelle?

Avuksi jähmeyteen nähdään se, että kaikkea toimintaa varten ei tarvitsisi perustaa omaa yhdistystä.

– Voisi olla rekisteröity kattoyhdistys ja sen alla jaostoja, mutta jaostojen ei tarvitsisi olla rekisteröityjä yhdistyksiä. Näin esimerkiksi omakotiyhdistyksiä ei tarvitsisi olla jokaisella alueella omaansa, Kansalaistoiminnan keskus ry:n puheenjohtaja Jukka Haroma pohtii.

Hän uskoo myös, että mukaan pitäisi saada kerralla useita nuorempien ikäpolvien edustajia.

– Jos saisi yhdistykseen mukaan vaikka kolme tai neljä toisensa tuntevaa nuorehkoa ihmistä, niin systeemi alkaisi toimia, kun he tekisivät asioita yhdessä. Onhan se selvä, että jos on yhdistys, jossa on keski-ikä 60 ja mukaan tulee yksi nelikymppinen, niin ei hän varmaan kauaa joukossa viihdy.

Ruuhkavuodet huomioitava

Monen yhdistyksen jäsenien keski-ikä onkin noin kuutisenkymmentä, sillä yhdistysten toimintaan lähdetään mukaan usein eläkkeelle jäätyä. Kun yhdistyksiin kaivataan nuorempaa ikäpolvea, ei niinkään tarkoiteta kaksikymppisiä vaan nelikymppisiä.

Näitä usein ruuhkavuosia eläviä aikuisia voisi houkutella mukaan eri tavoin.

– Yhdistyksessä voisi esimerkiksi järjestää lastenhoitoa. Me vanhemmat jäsenet voisimme auttaa tässä, Kasevan Terttu Eriksson pohtii.

Kaarinasta järjestettiin Viroon, ystävyyskaupunki Jõgevaan matka syyskuussa. Matkalla työpajoissa pohdittiin yhdistysasioita niin Virossa kuin Suomessakin. Matkalla mukana oli 25 kaarinalaista, joista useimmilla oli kymmenien vuosien kokemus vapaaehtoistyön tekemisestä ja yhdistystoiminnasta.

Matkalta tarttui mukaan käyttökelpoisia vinkkejä Suomen yhdistystoimintaan.

– Virossa kaupungit tukevat yhdistyksiä rahallisesti, tarjoamalla tiloja sekä neuvonnalla. Heillä on myös kaupunkien palkkaamat koordinaattorit, jotka ohjaavat ihmisiä eri yhdistyksiin, Jukka Haroma kertoo.

Tällainen koordinaattori olisi matkallaolijoiden mukaan hyvin tervetullut myös Kaarinaan.

Yhdistysten rahallinen tukeminen on Suomessa Viroon verrattuna ripoteltua.

– Avustuksia saa vähän sieltä täältä, ja milloin saa, milloin ei, Haroma sanoo.

Toiveissa yhdistyskoordinaattori

Kaarinassa yhdistykset ovat moneen muuhun kaupunkiin verrattuna hyvässä asemassa siksi, että täältä löytyy Puntari, joka kokoaa yhteen paikallisia yhdistyksiä.

– Tilaa käyttää noin kaksikymmentä eri yhdistystä aktiivisesti, Puntarin Tuula Törnblom kertoo.

Yhdistysaktiivit kuitenkin toivovat lisää yhteistyötä kaupungin ja yhdistysten välille. Taloudellista tukea toki aina kaivataan, minkä lisäksi kaupunki voisi tarjota yhdistyksille tiloja maksutta.

– Eri kaupungin yksiköt voisivat kertoa yhdistyksistä ja ohjata niihin esimerkiksi neuvoloissa ja kouluissa, Eriksson esittää.

Toiveissa olisi myös Viron kaltainen kaupungin palkkaama yhdistyskoordinaattori.

– Olisipa meilläkin sellainen, Eriksson toteaa.

Gallup: Aika ei riitä, mutta vaikutusvaltaa olisi

Kaarina-lehti kysyi, millainen yhdistysten toiminta voisi kiinnostaa ja mikä taas tuntuu yhdistyksissä vieraalta.

Tuire Rauma, 64-vuotias:

Kuulutko johonkin kaarinalaiseen yhdistykseen? Kyllä, asukasyhdistykseen Littoisissa.
Millainen yhdistysten toiminta innostaisi sinua? Varmaan omaan lähiympäristöön liittyvä, mutta muuten en osaa sanoa. Ei ehkä mikään.
Mikä yhdistysten toiminnassa ei kiinnosta? En tiedä. Ei ole vain tullut mentyä, eikä ole ollut oikein aikaakaan. Jäin eläkkeelle kuukausi sitten.

Johanna Sikilä, 47-vuotias:

Kuulutko johonkin kaarinalaiseen yhdistykseen? En.
Millainen yhdistysten toiminta innostaisi sinua? Sellainen, mikä liittyisi omiin kiinnostukseen kohteisiin ja harrastuksiin, kuten itselläni luonnonsuojeluun.
Mikä yhdistysten toiminnassa ei kiinnosta? Kyllä monikin toiminta kiinnostaisi, mutta suurin ongelma on se, että ei ole aikaa.

19-vuotias Leo Autio ja 26-vuotias Akseli Mäkinen:

Kuulutteko johonkin kaarinalaiseen yhdistykseen? Emme, mutta olemme mukana urheiluseuroissa muualla.
Millainen yhdistysten toiminta innostaa teitä? Urheilu.
Mikä yhdistysten toiminnassa ei kiinnosta? Leo: Jalkapallo ja jääkiekko! Muuten ei ole tökkinyt mikään, aina on ollut vaikutusvaltaa. Akseli: Sama täällä. Ja kun urheilee itse, yhdistysbyrokratia tulee siinä samalla tutuksi.