Ville Koukista tuli puolison kuoltua kolmen lapsen yksinhuoltaja: ”Ilman lapsia olisi ollut vaikeampaa”

0
Vanhemmuus on kuusistolaiselle Ville Koukille elämän tärkein asia. - On maailman parasta saada olla isä jollekulle, joka kasvaa ja kehittyy.

Ville Koukilta tulee viesti haastattelua edeltävänä iltana. Hänen lapsensa on tullut kipeäksi, joten jutun tekemiseksi pitää miettiä toinen suunnitelma.

Piispanlähteen koulun apulaisrehtorina työskentelevä Kouki on kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja. Arjessa se näkyy muun muassa niin, että kun lapset ovat sairaana, hän on ainoa, kuka voi jäädä töistä kotiin.

Kouki jäi yksin lasten kanssa 1,5 vuotta sitten keväällä, kun hänen puolisonsa Julitta menehtyi nopeasti levinneeseen rintasyöpään. Perheen lapset olivat tuolloin 1-, 2- ja 5-vuotiaita.

– Julitta kuoli illalla. Seuraavana aamuna kerroin lapsille, että äiti on kuollut. Sen jälkeen aloin järjestellä hautajaisia, hän muistelee nyt.

– En ole luonteeltani sellainen, että masentuisin tai voivottelisin kohtaloani. Tiedostin, että tässä voi kestää jonkin aikaa ennen kuin kykenen tuntemaan aidosti iloa tai onnea, mutta ei minulla ollut missään kohtaa sellaista oloa, ettenkö selviäsi.

Kouki kuvailee olevansa ihmisenä ratkaisukeskeinen. Toiminta ja konkreettisten asioiden hoitaminen olivat hänen tapansa surra. Kouki pyrki pitämään lasten arjen ja rutiinit ennallaan. Kesälomalla lähdettiin reissuun, koska niin oli aina tehty.

– En kokenut, että olisin jäänyt yksin, sillä minähän jäin lasten kanssa. Ilman heitä olisi varmasti ollut vaikeampaa.

Suruprosessia helpotti, että puolison kuolemaan oli osannut valmistua ja asiat oli ehditty puhua selviksi.

Ei mikään sankari

Kouki kertoi perheen tilanteesta avoimesti, mutta muiden ihmisten ei ollut aina helppo suhtautua 36-vuotiaaseen leskeen ja yksinhuoltajaan. Monet surkuttelivat, miten isä pärjää yksin kolmen lapsen kanssa. Miksei pärjäisi? ihmettelee Kouki.

– Suomessa on tuhansia yksinhuoltajaäitejä, jotka huolehtivat lapsista yksin. Sitä ei ihmetellä, mutta kaikki ajattelevat, että minä olisin jotenkin hemmetin urhea ja sankari, koska satun olemaan mies.

Ihmisten huoli ja sääli jopa vähän ärsyttivät, koska hän on ollut perheessä se, joka on tehnyt ruuan, pessyt pyykkiä ja jakanut tasavertaisesti hoitovastuun. Keskimmäisen lapsen ollessa vauva, Julitta palasi töihin ja Ville jäi seitsemäksi kuukaudeksi kotiin. Hänelle on aina ollut itsestään selvää, että isä on mukana lasten arjessa siinä, missä äitikin.

– Muistan, kun kävimme neuvolassa, niin kysymykset osoitettiin aina äidille, vaikka minä olin kotona lasten kanssa. Toivoisin, että yhteiskunnassamme ymmärrettäisiin, ettei ihmisen sukupuoli vaikuta millään tavalla siihen, minkälaista hoivaa hän lapsilleen antaa. Ne ovat perheen päätettäviä asioita, Kouki toteaa.

Juoksumatto kotiin

Koukille isäksi tuleminen on ollut paras asia elämässä. Häntä harmittaa, että vanhemmuudesta ja arjesta ylipäätään puhutaan usein siitä näkökulmasta, miten raskasta ja kuormittavaa se on. Hänen mielestään kyse on ennemminkin omista valinnoista ja suhtautumisesta asioihin.

– Jos haluaa tehdä vanhemmuudesta itselleen raskasta, se on varmasti nykyään todella helppoa. Totta kai minäkin koen vanhempana välillä riittämättömyyden tunteita, mutta en ole koskaan ollut mikään suorituskeskeinen vanhempi. Minun ei tarvitse täyttää heidän arkeaan harrastuksilla. Tykkään touhuta heidän kanssaan täällä kotona, hän kertoo.

Isänä Kouki kokee olevansa läsnä oleva, välittävä ja ennen kaikkea virheensä myöntävä.

– On inhimillistä, että välillä menee hermot ja tulee sanottua asioita, mitä ei tarkoita. Ajattelen, ettei se haittaa, kunhan sen sanoo ääneen, että iskä oli pölö ja sinä olit oikeassa.

Kuusistossa asuva Kouki työskenteli aiemmin ison yhtenäiskoulun rehtorina Aurassa. Leskeksi jäätyään hän otti työuralla askeleen taaksepäin ja siirtyi apulaisrehtoriksi Kaarinaan. Lasten neuvola- ja hammaslääkärikäyntien sumpliminen on helpompaa, kun työskentelee ja asuu samassa kunnassa. Viime keväänä hänen valittiin myös Kaarinan kaupunginvaltuutetuksi kokoomuksen riveistä.

Arkea helpottaa se, että lasten kaikki isovanhemmat asuvat Kaarinassa. Pari kertaa kuukaudessa Kouki vie lapset yökylään ja ottaa aikaa itselleen.

Juokseminen on hänelle yksi tapa purkaa paineita. Aiemmin hänellä oli tapana käydä lenkillä ennen työpäivää.

– Kun se ei enää ollut mahdollista, ostin juoksumaton kotiin ja juoksin silloin, kun lapset katsoivat Pikku Kakkosta . Iltaisin laitan lapset nukkumaan kahdeksalta. He nukkuvat samassa huoneessa ja höpöttelevät siellä keskenään. Minulle jää silloin monta tuntia omaa aikaa.

Kaikki hyvin

Isäinpäivänä perheellä on tapana kokoontua syömään Villen vanhempien luokse Kuusistoon. Tänä vuonna päivä tuntuu erityisen mukavalta, sillä mukaan tulee myös uusi kumppani, joka astui Koukin elämään puoli vuotta sitten. Kuukauden päästä he muuttavat yhteiseen kotiin Littoisiin.

– Julitta sanoi minulle, etten saa jäädä yksin, vaan minun pitää olla vastaanottavainen. Joskus tulee se aika, kun rakastun johonkin toiseen, Kouki muistelee.

Sen hyväksyminen vei aikansa. Koukista tuntui pitkään siltä, ettei hän tarvitse tai halua toista aikuista jakamaan arkea. Riittää, että hänellä on lapset.

– Edelleen ajattelen, etten tarvitse ketään hoitamaan lapsia, mutta olen äärimmäisen onnellinen, että elämässäni on tasavertainen kumppani, jonka kanssa jakaa arki ja tulevaisuus, hän muotoilee.

Lapsilleen Kouki on pyrkinyt puhumaan äidin poismenoista lapsentasoisesti. Tänä syksynä esikoulun aloittanut esikoinen Johannes on ainoa, joka jollakin tavalla pystyy muistamaan äidin. Kaksi nuorempaa lasta ovat niin pieniä, että heidän maailmassaan isä on aina ollut ainoa vanhempi.

Julitta kirjoitti lapsilleen kirjeet ja äänitti nauhoitteita. Ne odottavat sitä päivää, kun lapset kasvavat isommiksi ja haluavat tietää enemmän äidistään.

Kouki ajattelee, että myönteinen asenne ja uteliaisuus elämää kohtaan ovat tärkeimpiä asoita, joita hän voi opettaa lapsilleen.

– Haasteet ovat hetkittäisiä. Vaikka välillä saattaa tuntua toivottamalta, uskon vakaasti siihen, että kaikella on tarkoitus: asiat menevät lopulta hyvin ja niin kuin niiden kuuluu mennä.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of