17-vuotias Juho Suominen aloitti yleisurheilun 8-vuotiaana ja tykästyi lajiin heti.
– Perheessämme 10 vuotta vanhemmat sisarukset ovat samalla tavalla aloittaneet yleisurheilun, mutta he eivät jatkaneet. Itse pidin touhusta heti ensimmäisten treenien jälkeen, Suominen muistelee.
Ensi hetkistä alkaen Suomista on kiehtonut ajatus olla vastuussa omista tekemisistään.
– Jos teet työsi hyvin voit onnistua ja menestyä, mutta joukkuelajissa täytyy koko joukkueen onnistua.
Alkuun hän harrasti aktiivisesti kaikkia yleisurheilun lajeja. Omalta lajilta tuntui kuitenkin heittolajit ja kiekko onkin tämän hetken päälaji.
– Pari vuotta sitten kiekko valikoitui päälajiksi. Moukaria ja kuulaa heitän myös, mutta keihästä en ole koskaan heittänyt. Tänä vuonna meni tosi hyvin kuulassa ja kiekonheittoa kun treenaa, niin se tukee kuulantyöntöä.
Suominen on osallistunut Suomen mestaruuskilpailuihin 14-vuotiaasta lähtien ja kiekossa sekä moukarissa tänä vuonna sijoitus oli 4. sija. Kuulantyönnössä hän voitti mestaruudeen M17-ikäluokkassa ja pääsi mestaruuden myötä edustamaan Suomea nuorten maajoukkueessa Tukholmaan, Suomi-Ruotsi-maaotteluun, jossa sijoituksena oli kolmas sija.
– Menestys on tuntunut tosi hyvältä. Ensimmäinen iso asia oli kuulantyönnön SM-kisan voitto ja Suomi-Ruotsi ottelu, kun pääsi edustamaan Suomea. Joukkueen kanssa tulee ihan omanlaisensa kisafiilis, Suominen muistelee.
Tulevaisuus urheilun parissa
Suominen opiskelee Turussa, Kerttulin lukion urheilulinjalla ja arki alkaa ja päättyy treeneillä.
– Aamulla treenit, sitten koulua ja koulun jälkeen treenit. Ei se ole raskasta, treenaaminen tukee koulua ja silloin jaksaa paremmin koulussa.
Kavereillekin Suomiselle jää aikaa, sillä kaverit ovat urheilun parista, joita näkee treeneissä.
– Treenejä on 12 kertaa viikossa ja lauantaina on lepopäivä. Yleensä lauantaisin tulee katsottua paljon urheilua ja vietettyä aikaa perheen kanssa.
Suomisen tulevaisuuden suunnitelmat lukion jälkeen ovat vielä auki. Varmaa on, että hän haluaa jatkaa vastaisuudessakin urheilu parissa, niin pitkään kuin mahdollista.
– Tähtäimenä on huippu-urheilu, mutta selkeää ammattia ei ole vielä mielessä. Parasta olisi, jos urheilun parissa voisi työskennellä.
Joulupyhät Suominen vietti ansaittua lomaa, mutta nyt treeniarki rullaa taas. Ensi vuoden suunnitelmiin kuuluu tietysti myös tavoitteita.
– SM-mitalleista taistellaan kovaa ja menestys riippuu paljon tietysti siitä miten harjoituskausi sujuu.
Urheilu on elämäntapa
Toinen Kaarinan vuoden 2021 nuori urheilija -tunnustuspalkinnon saaneista on 16-vuotias Emilia Hyytinen . Hänen laji on cheertanssi, joka on vauhdikasta, energistä ja monipuolista tanssia, joka vaatii nopeutta, kestävyyttä, liikkuvuutta ja voimaa. Hyytinen on kilpaillut lajissa jo useamman vuoden menestyksekkäästi. Junioreiden kanssa hän on voittanut EM-kisoissa kultaa vuonna 2016 ja pronssia vuonna 2017 sekä SM-hopeaa vuosina 2017, 2019 ja 2020, sekä SM-pronssia vuonna 2018. Näiden meriittien lisäksi hän on edustanut Suomea junioreiden EM-kisoissa myös vuosina 2018 ja 2019 sekä MM-kisoissa vuonna 2018. Viimeisin saavutus on tänä vuonna saavutettu naisten cheertanssi-maajoukkueen MM-hopea. Silti Kaarinan vuoden 2021 nuori urheilija -palkinto tuntuu Hyytisestä hyvältä.
– Olin tosi otettu palkinnosta, se oli mahtava juttu.
Hyytinen harrasti pienenä balettia, kunnes löysi cheertanssin. Muita lajeja hän ei ole harrastanut, sillä laji vie sydämen heti.
– Tämä on enemmän elämäntapa kuin harrastus, sillä elämä pyörii lajin ympärillä. En koe silti, että olisin jäänyt mistään paitsi. Lajin parista on tärkeimmät ja hienoimmat muistot.
Mukavin muisto ovat MM-kisat, jotka vedettiin etänä Helsingistä käsin.
– Kisat olisivat olleet Yhdysvalloissa Orlannossa, mutta etäkokemuskin oli hieno. Tietysti yleisön puuttuminen vie suurimman terän jännityksestä, mutta se oli erilainen kokemus, jossa olivat mukana kaikki Suomen maajoukkueet.
Tavoitteena
maailmanmestaruusHyytinen opiskelee myös Turussa, Kerttulin lukion urheilulinjalla. Arki on hänelläkin kovin treenitäyteistä.
– Jos on aamutreenejä, niin ensin hallille ja sitten kouluun. Ilta sujuu sekä treenien että valmennuksen merkeissä, sillä valmennan seuramme edustusminejä, jotka ovat 9–12-vuotiaita.
Valmentaminen kiinnostaa tulevaisuudessakin.
– En osaa sanoa yhtä ammattia, mutta jotain urheiluun liittyvää varmasti teen.
Hyytinen treenaa 4–5 kertaa viikossa, mutta jouluna hänkin sai lomailla.
– Lomalla näen kavereita ja otan rennosti ja tammikuussa alkaa maajoukkuekausi.
Ensi vuoden tavoitteetkin ovat jo selvät.
– Maajoukkuessa jatkaminen ja maailman mestaruuden voittaminen.
