Kati Hakalaxin kolumni: Hyvää joulua tutulle ja vieraalle, kenties yksinäiselle

0

Kuluva vuosi on ollut monelle meistä jo toinen vuosi peräkkäin, joka oli erilainen kuin koskaan ennen. Harjoittelemme elämää uuden tilanteen kanssa, haasteen, joka on tuonut muutoksia työhön, terveyteen, siihen, miten saamme tehdä työtä tai viettää vapaa-aikaa.

Samalla tuo haaste on myös tuonut hyvää. Se on kasvattanut ennennäkemättömiin mittoihin muun muassa kodeissa tekemisen. Remontti- ja leivontatarvikkeet ovat olleet kaupoissa korkealla kysynnällä. Koteja tuunataan ja juurileipä kohoaa.

On kuitenkin myös heitä, joilla siellä kotona ei olekaan apua ja seuraa: yksinäisiä ihmisiä tai sairaan omaisen hoitajana toimivia. Myös avun antamisen tarve on ollut suuri tänä aikana, ja sen olemme kiitollisuudella saaneet Punaisen Ristin toiminnassa huomata.

Uusia käsipareja on löytynyt jakamaan hävikkiruokaa ja ohjaamaan rokotuksia tai olemaan ystävänä yksinäiselle. Usein vaikeudet meitä ihmisiä yhdistää, jolloin vastoinkäymisestä kumpuaa myös iloa ja toivoa: onnea siitä, että saa apua, ja onnea siitä, että saa auttaa.

Oma ensimmäinen vuoteni SPR:n Kaarinan-Piikkiön osaston puheenjohtajana alkaa olla takana. Olen saanut tehdä työtä osana isoa joukkoa auttavia ja positiivisia ihmisiä: ihmisiä, joiden kekseliäisyys ja empaattisuus tuo mukanaan yhä uusia toimintamuotoja, kun normaaliajan avustustoiminnat ovat rajoituksien takia estyneet. Tähän kaikkeen on kortensa kantanut tuhansien kaarinalaisten joukko, kauppajonossa perässä seisovista, bussia vierellä odottavista, kadulla vastaan kävelevistä.

Hymyilkäämme, kun tulemme vastaan. Toivottakaamme hyvää joulua toiselle, sille jo tutulle tai vieraalle, kenties yksinäiselle. Olen ylpeä tästä kaupungista ja sen kulkijoista. Olen ylpeä teistä, joiden kanssa ja opissa olen tätä SPR-osastoni matkaa saanut aloittaa.

P.S. Meillä on hyvä mahdollisuus tavata toisiamme Kaarinan kaupungin joulutorilla 10–11.12.

Kati Hakalax

SPR Kaarina–Piikkiö