Kuuden viikon odotus: Tuorlan palkitun omenasiide­rietikan valmistaminen on hidasta käsityötä

0
Tuorlan omenasiiderietikka on Livian luontotiimin tiiminvetäjän Taina Kummunsalon kehittämä. Siiderietikan valmistus kestää noin kuusi viikkoa. Maun perusteella kestää Kummunsalon mukaan noin pari viikkoa ennen kuin tämä erä on valmis.

Siellä se kuplii ruusupeiton alla. Nimittäin Tuorlan palkittu omenasiiderietikka. Sen yläpuolelle on tekstattu: ”puhu kauniisti emolle”, mikä kielii siitä, että tässä luokassa kunnioitetaan hyvin tehtyä ruokaa.

Ammattiopisto Liviassa kehitetty omenasiiderietikka palkittiin parhaana maustekastikkeena artesaaniruoan SM-kilpailuissa lokakuussa. Nyt Suomen parasta omenasiiderietikkaa on valmistumassa pieni, sadan pullon erä Tuorlan joulumarkkinoille.

Menestysreseptin takana on Livian Luontotiimin tiiminvetäjä Taina Kummunsalo . Idea lähti Tuorlan omenatarhasta, kun Kummunsalo mietti, mitä muuta omenamehusta voisi jatkojalostaa kuin omenaglögiä.

Erilaiset viinietikat ovat hänen mukaansa ruokamaailmassa nouseva trendi. Osa ihmisistä nauttii lusikallisen omenaviinietikkaa joka päivä, koska sen uskotaan tehostavan ruoansulatusta ja auttavan painonpudotuksessa.

– Itselläni ei ollut mitään käsitystä viinietikan valmistuksesta, joten ostin kirjoja ja opettelin. Onneksi tämän valmistaminen ei ole mitään rakettitiedettä, Kummunsalo kertoo.

Ruokaa entisajan tyyliin



Tuorlan omenasiiderietikka valmistetaan käsityönä, kuten artesaaniruokaan kuuluu. Perussääntöjen mukaan tuotteet eivät saa sisältää lisäaineita ja raaka-aineiden tulee olla kotimaisia, mielellään lähellä tuotettuja.

– Artesaaniruoassa on paljon entisaikaa. Tämä on sitä, miten ruokaa on pitänyt ennen vanhaan valmistaa, luontotiimin opettaja Päivi Lehtonen luonnehtii.

Siiderietikan valmistus käsityönä on hidasta. Yhden erän valmistaminen vie noin kuusi viikkoa.

Aluksi omenamehuun lisätään siiderihiivaa, jotta mehu alkaa käydä. Noin viikon käymisvaiheen jälkeen omenasiideri kuumakäsitellään eli siitä pastöroidaan hiiva pois. Tämän jälkeen nesteen annetaan rauhassa ilmastua, kunnes alkoholi muuttuu etikkahapoksi.

Tuotetta kehittäessään Kummunsalo joutui ratkaisemaan, minkälainen käymisastia olisi paras siiderietikalle. Lopulta hän päätyi samanlaiseen astiaan, jota käytetään oluen valmistuksessa. Ilmastusta varten hän keksi asentaa astian pohjalle akvaariossa käytettävän ilmapumpun.

Joulumarkkinoille valmistuva erä on ollut ilmastumassa käymisastiassa ruusupeitteen alla nelisen viikkoa. Maku muistuttaa tällä hetkellä vahvaa omenasiideriä.

– Se ei ole vielä riittävän etikkainen, Kummunsalo maistelee.

– Jossakin vaiheessa pitää vain päättää, että nyt se on valmis, hän jatkaa.

Tuotekehitys vaatii sitkeyttä



Yleensä uuden tuotteen kehittäminen vaatii sitkeyttä ja oikeat maut löytyvät vain kokeilemalla. Harvinaista kyllä, omenasiiderietikan kohdalla kaikki osui kerralla nappiin.

– Kehtaako tätä edes kertoa, mutta artesaaniruoan SM-kisoihin lähetetty tuote oli peräisin ensimmäisestä koe-erästä. Lähetin sen sinne, koska halusin kuulla tuomariston palautteen tuotteesta. En villeimmissä kuvitelmissanikaan uskonut, että se voittaa kilpailun.

Menestystä tärkeämpää Kummunsalolle on toimia esimerkkinä ja innostaa opiskelijoita kehittämään ennakkoluulottomasti omia tuotteitaan.

Livian Tuorlan yksikössä koulutetaan luonnonvaratuottajia. Opintojen aikana opetellaan muun muassa artesaaniruoan valmistusta sekä erilaisten luonnontuotteiden jatkojalostusta. Koulutus sopii Kummunsalon mukaan esimerkiksi maanviljelijöille tai puutarhatilallisille, jotka miettivät, miten oman tilan tuotteita voisi jatkojalostaa myyntiin.

– Usein ajatellaan, että uusien tuotteiden kehittäminen olisi jotenkin tosi luova prosessi. Todellisuudessa siitä on 10 prosenttia ideointia ja 90 prosenttia raakaa työtä, Kummunsalo kuvailee.

– Yritän rohkaista opiskelijoita menemään tutkimusmatkalle oman mukavuusalueen ulkopuolelle. On kauhean helppoa tehdä sitä, mitä osaa, mutta harvemmin siitä syntyy uusia innovaatioita.