Mielipitei: Lyhytnäköistä ilmastopolitiikkaa

0

Olin ostamassa silakoita torilta, ja myyjä kertoi, etteivät voi enää pitää silakoita myynnissä vähäisen kysynnän vuoksi.

Jatkoimme keskustelua, kuinka todellinen ympäristöteko olisi syödä silakoita. Silakan syönti vähentää fosforikuormaa Itämerestä ja lisää ruoan terveellisyyttä. Pienet silakat rapeaksi paistettuna voi mainiosti syödä kokonaisenakin. Mikähän on hiilijalanjälki norjalaisella lohella, jota suomalaiset nyt syövät?

Naudanlihan syönnin vastustaminen on lyhytnäköistä politiikkaa. Naudanlihan tuotanto on olennainen osa ruokahuoltoamme. Jos emme käytä naudanlihaa, ei voida tuottaa maitoakaan. Nauta on kuitenkin ainoa eläin, joka hyödyntää nurmirehua ja muuttaa kasvinosat arvokkaaksi eläinproteiiniksi. Nurmiviljely taas sitoo hiilidioksidia maaperään. Ilman karjataloutta ei voida jatkaa myöskään nurmiviljelyä.

Suomen olosuhteissa on pakko varastoida nautakarjan rehua talvikaudeksi, koska maaperä on puoli vuotta roudassa ja vain nautakarja ylläpitää huoltovarmuutta. Kriisitilanteesta saimme juuri kokemusta koronaepidemian alussa, kun välttämättömiä suojavarusteita ei edes terveyden työntekijöille riittänyt eikä saatu mistään. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, miten pienelle maalle käy, jos omavaraisuutta ei ole.

Ilmastonmuutos on monitahoinen kysymys. Valitettavasti politiikassa otetaan usein kohteeksi jokin helposti myyvä idea, jonka kanssa sitten mennään. Olisi tärkeää, että ne, jotka osaavat laskea, kertoisivat yleistajuisesti, minkä suuruinen hiilijalanjälki milläkin suupalalla on, tuotannon alusta asti. Mikä on hiilijalanjälki esimerkiksi vihanneksilla, joita tuodaan maapallon toiselta puolelta?

Matti Tuominen