Pääkirjoitus: Olet nähty

0

Kuka oikeasti ajattelee, että Musti-koiralle tulee sydäntäsärkevän paha mieli, kun naapurin Fifi saa joululahjaksi ylellisen lelun mutta Musti ei saa jouluna kuusen alta pakettia? Tällainen ajatus kävi mielessä, kun kuulin, että lemmikeillekin on organisoitu joululahjojen hyväntekeväisyyskeräyksiä (s. 12).

Vähänpä olin käsittänyt, mistä on kyse. Kun ihminen joutuu taloudelliseen ahdinkoon, hän ei saa tukea koiransa, kissansa tai muun lemmikkinsä ruokkimiseen, sillä lemmikin omistaminen ei ole välttämätön meno. Perheen aikuisen joutuminen yllättäen työttömäksi voi siis tarkoittaa, että Musti on annettava pois, tai yksinäinen ihminen joutuu menettämään ainoan ystävänsä ja syynsä nousta sängystä ylös, koska lemmikin ruokaan ei ole varaa. Lemmikkien joululahjakeräys on käytännössä yksi tapa lisätä toivoa ja jaksamista vähävaraisille ihmisille.

Maailmalla joulu on usein riemunkirjavaa kulutusjuhlaa, jossa joulun sanomaa on vaikea nähdä. Suomessa olennainen osa joulun viettoa on pysähtyminen surujen, kaipauksen ja puutteen äärelle, jolloin joulu pääsee koskettamaan jostain syvältä.

Kynttilöiden vieminen jouluisin hautausmaille ei ole tavallista muualla maailmassa, ei edes Pohjoismaissa. Suomessa tapa yleistyi sotien jälkeen, kun niin moni isä, veli tai poika oli joulunvietosta poissa. Yhä on myös elossa suomalaisia, joille joululahjaksi saadut tumput olivat jotain taivaasta seuraavaa: enää ei tarvinnut palella paljain sormin hyytävässä pakkasessa.

Joululahjat voi nykyään hyvästä syystä nähdä turhakkeina. Yltäkylläisyydessä eläville ihmisille tuputetaan lisää tavaraa. Joululahjakeräyksissä muistuu kuitenkin syvällisempi syy antaa lahjoja. Jaamme omasta paljoudesta muille.

Joululahjat ovat myös tapa pysähtyä toisen ihmisen kohdalle ja osoittaa, että hän ei ole yhdentekevä tai väline vaan hänet on nähty. Itselläni silmäkulmat kostuvat joka vuosi siitä, miten moni pysähtyy jouluna myös elämässään kovia kokeneiden luokse. Joulukeräykset auttavat jakamaan joulun sanomaa niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Maria Kesti