Riisipuurokin paloi pohjaan, kun pikkusisko syntyi: Mikä on koskettavin joulumuistosi?

0
Paavo Pötrönen

Jouluun liittyy paljon muistoja: tapahtumat, yhteiset perinteet, tuoksut ja maut. Useasti ne vievät meitä lapsuuden jouluihin tai tapahtumiin, jotka muistamme elinikämme. Kaarina-lehden toimitus kyseli kaarinalaisilta koskettavinta joulumuistoa.

Paavo Pötrönen, Hepojoki 

– Tämä tapahtui Sortavalan maalaiskunnassa. Olin silloin 4-vuotias ja oli sota, mutta isä tuli jouluna kotiin. Hän oli tuonut meille suklaata ja sain suklaasta tehdyn tontun, mutta vanhempi sisko vei sen. Se on silti mukava muisto lapsuuden kodista ennen evakkoon lähtöä.

Martti Pullinen, Littoinen

– Lapsuuden joulu ja joulupukin odotus. Muistan, miten 4-vuotiaana pelkäsin kovasti pukkia, mutta myöhemmin odotus sujui paremmin, ilman pelkoa.

Maija Huhti, Kaarina

– Lapsuuden joulu, kun sain luistimet lahjaksi. Olin odottanut niitä vuoden verran, ja kun vihdoin sain ne, niin otin ne mukaan nukkumaankin. Olin silloin 7-vuotias. Silloin tavaraa ei ollut niin paljon kuin nyt. Muistan myös, että otin luistimet käyttöön heti ja menin seuraavana päivänä luistelemaan.

Aleksei ja Aleksandra Ivanov

– Meidän joulumuistoihin kuuluvat kanelin, glögin ja sitrusten tuoksu. Myös lahjasukat herättävät muistoja, ja ne ovat käytössä edelleen.

Ulla Rämö, Kaarina

– Koskettavin joulumuistoni on se, kun viisi vuotta sitten mieheni kuoli. Sinä vuonna ei ollut oikein joulu, mutta nyt vietämme sitä tyttären kanssa kahdestaan.

Marjatta Turakainen, Harvaluoto

– Muistan yhden joulun lapsuudesta, jolloin olin 11-vuotias ja äidin piti lähteä sairaalaan synnyttämään kiireesti. Äiti laitettiin potkukelkkaan ja potkittiin kilometrin päässä olevalle puhelimelle, josta soitettiin taksi valmiiksi vastarannalle odottamaan ja tietysti lossikuskille. Siinä kiireessä jäi jouluruokien teko kesken ja riisipuurokin paloi pohjaan, mutta sisko syntyi. Hänen kanssaan vieläkin muistelemme tätä joulua.

Kaija Sertamo, Kaarina

– Siitä on 38 vuotta aikaa, kun nuorin poika syntyi. Tuli vaikeuksia ja jouduin sairaalaan. 3- ja 4-vuotiaat lapset olivat isännän kanssa kotona toista viikkoa, mutta jouluksi pääsimme kuitenkin kotiin. Se yhteinen joulu on jäänyt mieleen, kun vaikeuksien jälkeen oltiin kaikki taas yhdessä.

Anja Ruohonen, Kaarina

– Lapsuuden joulu maalla ja se, kun isä haki kuusen. Se oli sellaista 1950-luvun vaatimatonta mutta kodikasta aikaa, jossa oli lämmin tunnelma.

Esko Myllylä, Piikkiö

– Lapsuuden joulut ja se, kun joulupukki tuli. Joulussa oli aina sellainen turvallinen ja lämmin tunnelma. Lisäksi jos oli ollut kiltisti, niin tiesi, että sai lahjoja.

Teksti ja kuvat: Anni Himberg