Pääkirjoitus: Töihin kapakkaan

0

Kaksi vuotta sitä on juostu karkuun ja nyt se on saamassa meidät kiinni. Tältä tuntuu seuratessa päivittäin nousevia koronatartuntalukuja. Samaan aikaan uutisissa leviää huolestuttavaa tietoa omikronista, uudesta virusvariantista, jonka uskotaan tarttuvan entistä herkemmin.

Meidän ja monen muun perheen elämä on ollut viime aikoina koronasurrealismia. Tyttäreni luokalla ilmeni viime viikolla ensimmäinen koronatartunta. Loppuviikolla kolmasosa luokasta oli koronassa tai oireili. Tartuntajäljitys on Turussa niin ruuhkautunut, että karanteenimääräys tuli vasta sunnuntaina.

Viikonloppuna tapaamani lastenlääkäri totesi, että koronavirus on lähtenyt lasten keskuudessa jo käsistä. Pandemia ei ole ohi ennen kuin jokainen meistä on sen jossakin muodossa sairastanut. Kyse ei ole enää viruksen tukahduttamisesta, vaan siitä, miten hyvin olemme suojautuneet tautia vastaan.

THL:n suurin päänvaiva on, että Suomessa on vielä 1,6 miljoonaa rokottamatonta lapset mukaan lukien. Keskustelua käydään kolmansista rokotuksista ja lasten rokottamisesta, vaikka oleellisinta olisi saada rokotettua rokottamattomat aikuiset.

Nykyiset rokotteet eivät estä sairastumasta koronaan, mutta jos rokotekattavuus olisi korkeampi meidän tuskin tarvitsisi huolehtia sairaalapaikkojen riittävyydestä. Syyskuun aikana sairaalahoidossa olleista 13 prosenttia on ollut kahdesti rokotettuja, 13 prosenttia kerran rokotettuja ja loput 74 prosenttia rokottamattomia.

Tässä tilanteessa tuntuu käsittämättömältä, että rokottamattomat kiukuttelevat koronapassin eriarvoistavan ihmisiä. Jokaisella on vapaus olla ottamatta rokotetta, mutta vapauteen liittyy vastuu.

Suomessa yritetään viikosta toiseen perustella ihmisille, miten tärkeää olisi ottaa rokote. Tehokkaimmin rokoteintoa nostaisi, että koronapassia kysyttäisiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Moni etätyöläinen on jo vitsaillut muuttavansa työpaikan pubiksi, jotta töihin olisi turvallista mennä.