Pääkirjoitus: Viikonloppujoulu

0

Suomi hiljenee joulun viettoon ristiriitaisissa tunnelmissa. Viime joulun piti jäädä viimeiseksi koronajouluksi, jonka vietämme eristyksissä muista ihmisiltä. Toisin kävi.

Tartuntatilanne on nyt pahempi kuin vuosi sitten, ja asiantuntijat kehottavat viettämään joulua perhepiirissä.Uutisissa spekuloidaan, missä vaiheessa on aika vetää hätäjarrusta ja palaavatko koululaiset joululomilta etäkouluun. Joulun yllä leijuu epävarmuus siitä, jääkö omikron muita variantteja lievemmäksi vai alkaako rajoitusrumba uudestaan.

Omaa jouluani värittää tänä vuonna muuttopuuhat. Tontut on aseteltu riviin pahvilaatikoiden päälle ja ikkunassa roikkuva kynttelikkö pakataan matkaan viimeisenä. Lakanakaappia tyhjentäessä joulu tuntuu kovin etäiseltä. Viikonloppujoululta.

Tätä lehteä tehdessä tapasin kaarinalaisen 98-vuotiaan sotaveteraanin Viljo Suomen (s. 7). Hän muisteli lapsuutensa pulajouluja, jolloin ei ollut varaa lahjoihin tai yltäkylläiseen joulupöytään. Joka joulu sai sentään koulusta lahjaksi uudet kengät pieniksi jääneiden tilalle. 19-vuotiaana Viljo Suomi vietti joulua rintamalla. Vihollisen raja oli lähellä ja joulumieli kaukana.

Kysyin Viljolta, mitä ajatuksia joulu hänessä herättää. ”Se tulee joka vuosi”, hän vastasi.

Lähes satavuotiaana osaa jo laittaa asiat perspektiiviin. Tämä on vain yksi joulu kaikkien joulujen ketjussa. Vuoden päästä sille voi jo hymähdellä ja kymmenen vuoden päästä se tuntuu etäiseltä muistolta. Ihmiselämään mahtuu hyviä ja huonoja jouluja.

Kyselyissä suurin osa suomalaisista kertoo joulumielen syntyvän pienistä asioista, kuten kiireettömyydestä, radiossa soivasta joululaulusta tai joulusaunasta. Tätä vasten tuntuu hölmöltä, että stressaamme itsemme näännyksiin luodaksemme täydellisen joulun. Riittää, että sytyttää kynttilät ja laittaa saunan päälle.

Hyvää joulua!