Puolisoaan odotellessaan Kouvo päätti pistäytyä Hirvensaloon Lasilinnan rantaan – paikkaan, jossa hän oli monta kertaa aiemmin metsästänyt täysiosumaa, mutta aina viime hetkellä pilvet olivat lipuneet kuun eteen tai jotakin muuta oli mennyt pieleen.
– Asetin kameran jalustalle ja odotin. Kun suuri möllikkä sitten nousi taivaalle, käteni tärisivät. Tiesin, että tässä oli se kuva, jota olin odottanut.
Kaupungin ilta -niminen otos ja muita Kouvon kuuaiheisia valokuvia on nähtävillä tammikuussa Puntarin ikkunanäyttelyssä Kaarinan keskustassa.
Kouvo aloitti valokuvausharrastuksen eläkkeelle jäädessään neljä vuotta sitten. Tuttavansa innostamana hän osallistui kansalaisopiston valokuvauskurssille.
– Olin kuvannut aiemmin videoita, mutta valokuvaamisesta en tiennyt mitään. En ollut edes ajatellut, että voisin harrastaa valokuvausta, Kouvo muistelee.
Tekniikka sivuosassa
Nykyään Kouvo ei lähde ilman kameraa mihinkään. Harrastuksen myötä hän on alkanut katsella ympäröivää maailmaa uudesta vinkkelistä. Valokuvaus on yhdenlaista mindfulnessia, sillä maisemaa tarkkaillessa aika pysähtyy ja huolet unohtuvat.
Kouvo vinkkaa, että Kaarinan Kuvaajiin otetaan mielellään vastaan uusia harrastajia. Digiaika on tehnyt valokuvaamisesta helppoa.
– Ihmiset ihan turhaan pelkäävät valokuvaamista. Monilla on se käsitys, että se on hirveän teknistä ja vaikeaa, pitää ymmärtää ISO-arvot ja aukot. Ei ole. Tosiasiassa hyviä kuvia syntyy siten, että onnistuu löytämään ympäristöstä jotakin kaunista ja valokuvauksellista, Kouvo kuvailee.
Hän vertaa valokuvausta kalastamiseen, sillä molemmissa vaaditaan runsaasti kärsivällisyyttä ja vähän tuuria. Kouvo ei itse kalasta, mutta hän arvelee, että hyvän kuvan nappaaminen tuntuu samalta kuin ison kalan pyydystäminen. Sitä ennen on joutunut todennäköisesti palaamaan monta kertaa kotiin ilman saalista.
– Luontokuvaaja Hannu Hautalalta kysyttiin joskus haastattelussa, että mikä kamera sinulla on käytössäsi, kun saat noin hyviä kuvia. Hautala vähän suutahti, sillä hän oli tehnyt monta vuotta töitä ja kytistellyt asemissa sen tietyn kuvan takia, Kouvo naurahtaa.
10 minuuttia auringonlaskusta
Kouvo aloitti valokuvausharrastuksen 350 euron taskukameralla. Puoli vuotta myöhemmin hän osti noin 1 500 euroa maksavan Sonyn Zoom -kameran. Se ei ole varsinainen järjestelmäkamera, sillä kamerassa on kiinteä optiikka eli objektiiveja ei tarvitse vaihtaa.
Kamera on oikeastaan syynä siihen, miksi Kouvo tykkää kuvata kuuta, sillä se sopii erinomaisesti siihen tarkoitukseen. Pitkän zoom-objektiivin ansiosta kuun saa ikuistettua kuvaan suurikokoisena.
– Monet luulevat, että kierrän öisin kuvaamassa, mutta ei kuuta kannata kuvata yöllä. Kuukuvat on paras ottaa 10 minuuttia auringonlaskun jälkeen tai 10 minuuttia ennen auringonnousua. Silloin ympäristössä on vielä niin paljon valoa, että kuvassa näkyy muutakin kuin kuu, hän opastaa.
Kuun kuvaukseen sopivat Kouvon mukaan parhaiten korkeat mäet, joista on esteetön näkymä kauas. Esimerkiksi näyttelyssä oleva kuva Turun tuomiokirkon takaa nousevasta kuusta on otettu 3–4 kilometrin päässä kirkosta. Kaarinassa melko hyvä paikka kuun kuvaamiseen on Littoisten hiekkaranta, jossa täysikuu nousee Verkatehtaan takaa.
Uusia ulottuvuuksia Kouvon valokuvausharrastukseen on tuonut sähköpyörä, jonka avulla pääsee koluamaan tutkimattomia pikkupolkuja ja voi pysähtyä heti, kun näkee jotakin kiinnostavaa.
Hänen lempikuvauspaikkansa Kaarinassa on Kuusistonsalmi. Maisema tekee joka kerta vaikutuksen ja sen ohi on vaikea päästä pysähtymättä.
Valokuvanäyttely Puntarin ikkunalla 15.–31. tammikuuta .
