Kalevi Pirttijärven kolumni: Kaamos, kompromissi ja Afrikka

0
Kalevi Pirttijärvi

Ovat päivän teemoja kaikki ja tulkinta kirjavaa. Siihen, kun lisätään omikron, käy homma vielä vaikeammaksi. Kuulemani mukaan tuo viimeksi mainittu on kreikkalainen aakkonen. Yhtäläisyytenä on ainakin kaukaa haettu selitys. Syyllisen etsintä on lepakkojen nopanheittoa kaamoksessa.

No onhan kompromissi hallussa, ainakin hallituksessa. Tosin minä en kylläkään ymmärrä sellaista kompromissia, missä samaan aikaan luvataan varallisuutta köyhille ja kevyempää verotusta varakkaille. Minulle sillä ei ole suurta väliä, mutta tämä olikin vain välikysymys. Äänestän tyhjää.

Kyllä tuo kaamos on kysyttyä, täällä etelässäkin, vaikka eihän se nyt ihan yhtä kovasti koettele kuin pohjoisessa, mutta valon määrän vähetessä se tuntuu täälläkin.

Varsinkin minua alkaa pännimään, jos aamu on sateisen pimeä. Alahuuli venähtää kuin pajatson rahakuppi ja ryömin takaisin sänkyyn. Totta on, että marraskuu on vuoden pisin. Yleensä se kestää yli kolme kuukautta. Vasta helmikuu on seuraava siedettävä kuukausi.

Koronakin rasittaa meitä vielä kauan. Mieleemme jää tästä kaikesta tappavan virustaudin vuodet.

Edellisestä virustaudista tulee mieleeni se perinteinen flunssa. Joskus 50-luvun lopulla veimme pylväslastin jonnekin Saharan reunalle. Meillä jokaisella oli tuo räkäinen versio ja nestuukit liehuivat tiuhaan. Se oli herättänyt mielenkiintoa vastaanottajissa. Pyysimme meklaria (laiva-asiamies) selventämään asian. Sanoimme, että emme olleet nähneet aurinkoa neljään kuukauteen ja koti-ikäväkin on varsin piinaava, joten kyllä siinä alkaa Pohjolan pojankin silmät hikoilemaan. Ja lämpöeroakin oli vaivaiset 60 astetta.

Ei suomalainen räkätauti ole koskaan ennen päässyt ilmaisemaan kotimaan kaipuuta noin koskettavasti. Annoimme itsestämme varmaan kuvan, että olemme vakavailmeisiä jättiläisiä Jäämeren rannalta. Olisi kai pitänyt kertoa, että kyllä mekin silloin nauramme, kun jääkarhu on vienyt anopin.

Me puolestamme ihailimme näitä tosi sitkeitä sissejä, jotka pelkästään käsivoimin lastasivat meidän aavikolle sikin sokin puomeilla pudottamamme sähköpylväät. Vertasimme heitä hyvässä mielessä kameliin. Kamelihan työskentelee seitsemän vuorokautta juomatta. Silloin ei siihen oltu vielä lisätty, että suomalainen mies juo seitsemän vuorokautta työskentelemättä.

Parin viikon kuluttua erkanimme siitä kulttuurista. Flunssat olivat parantuneet ja elämäni oli saanut yhden kokemuksen lisää.

Asioista ja tapahtumista voi kertoa humoristisesti, mutta kenenkään ihmisarvoa ei saa riistää jonkin poikkeavuuden takia. Sellaisen moraaliseen ylemmyyteen ei ainakaan minulla ole varaa. Nauroimme eri asioille, mutta hauskaa oli. Puolin ja toisin.

Kalevi Pirttijärvi

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here