Kotaryhmässä tullaan kavereiksi luonnon kanssa – Ulkopainotteinen ryhmä on toiminut Ristikalliossa syksystä asti

0
- Ulkona on hauskempaa leikkiä kuin sisällä, koska täällä on enemmän tilaa, tuumivat Oliver ja Sanni. Kuvassa myös Oliverin äiti Inari Lipponen ja Sannin äiti Hannele Varjoranta sekä pikkuveli Lenni.

– On pieni arpajaisvoitto, että pääsee tällaiseen ryhmään, varhaiskasvatuksen opettaja Inna Laitolahti-Jalava sanoo ja avaa siniharmaan kodan oven.

Kaarina-lehti kertoi vuosi sitten, että Littoisiin Ristikallion päiväkodin yhteyteen perustetaan ulkopainotteinen kotaryhmä. Nyt ryhmällä on takana ensimmäinen syyslukukausi t-paitakeleineen ja räntäsateineen.

Kota lämpenee hyvin vielä nollakeleillä, mutta joulu-tammikuun kovien pakkasten aikana ryhmä vietti enemmän aikaa päiväkodin tiloissa, josta sille on varattu yksi huone.

– Toisaalta sekin tuntui lapsista eksoottiselta vaihtelulta, koska olimme leikkineet koko syksyn ulkona, Laitolahti-Jalava kertoo.

Kotaryhmässä on 5–6-vuotiaita lapsia. Iso osa päivästä vietetään ulkona retkeillen, leikkien ja ympäristöä tutkien. Myös lounas pyritään syömään vähintään kahdesti viikossa kodassa.

Lelut luonnosta



Haastatteluhetkellä kodan vieressä rakennetaan hirviölle kotia. Pari lasta laskee liukurilla mäkeä ja puiden takaa paljastuu risumajat, joita on rakennettu pitkin lukuvuotta.

Kodan seiniä koristaa muutama pehmolelu, mutta päiväkodista tuttua leluarsenaalia ei näy missään. Aluksi se herätti lapsissa ihmetystä, mutta enää lelujen perään ei edes kysellä.

– Meille tärkeitä arvoja ovat kiireettömyys ja omaehtoinen leikkiminen. Lapset kyllä keksivät tekemistä, kun antaa heidän mielikuvitukselleen tilaa, Laitolahti-Jalava sanoo kokemuksesta.

Ristikallion kotaryhmä on Kaarinan ensimmäinen ulkopainotteinen päiväkotiryhmä. Pelkästä ulkoryhmästä puhuminen antaa Laitolahti-Jalavan mukaan toiminnasta liian suppean kuvan.

– Ajattelen tätä ensisijaisesti ympäristökasvatuspainotteisena ryhmänä. Toivon, että pystyisimme vahvistamaan lasten luontosuhdetta ja saisimme heidät pohtimaan ympäristöarvoja.

Syksyn aika ryhmä on tehdyt paljon retkiä lähiympäristöön, kiikaroinut merikotkaa ja opeteltu tunnistamaan sienilajeja. Ympäristöinnostus on huomattu myös kodeissa.

–  Oliver tunnistaa vesilinnut nykyään paremmin kuin minä, esikouluikäistä lastaan hakemaan tullut Inari Lipponen naurahtaa.

Hyvät ulkovarusteet oltava



Haku esiopetukseen on parhaillaan käynnissä. Kotaryhmään voi Laitolahti-Jalavan mukaan hakea myös muut kuin Ristikallion päiväkodissa hoidossa olevat lapset. Ryhmään mahtuu enintään 15 lasta.

Minusta luonnossa oleminen on aivan parasta, mutta eihän tämä kaikille sovi, Laitolahti-Jalava myöntää.

Lapselta toiminta edellyttää hänen mukaansa jonkin verran itseohjautuvuutta ja sitä, että tykkää olla ulkona. Vanhemmilta toivotaan hyvien ulkoiluvarusteiden hankkimista. Lapsella on hyvä olla varapuku, hyvät jalkineet, sadevaatteet sekä useampi pari villasukkia ja käsineitä.

Ilmoittaudu eskariin



Esiopetukseen on ilmoittauduttava viimeistään 11.2. mennessä.

Lomakkeessa on kohta, jossa voi esittää toiveita esiopetuspaikasta.

Päätös paikoista tehdään 10.3. mennessä.

”Lapsi on päivän jälkeen väsyneempi, mutta hyvällä tavalla”



Hannele Varjorannan Sanni -tytär on käynyt esikoulua kotaryhmässä syksystä saakka. Varjoranta työskentelee Ruskolla päiväkodissa, jossa toimii myös kotaryhmä. Hän oli kuullut toiminnasta pelkkää hyvää.

Ainoana huolenaiheena oli, että kaikki Sannin parhaat kaverit jatkoivat entisessä ryhmässä. Tytär jännitti, saako hän uudesta ryhmästä kavereita.

– Päätös kotaryhmään siirtymisestä ei ollut meille helppo, mutta ehdottomasti oikea. Kotaryhmässä on poikkeuksellisen tiivis ryhmähenki, koska he tekevät paljon asioita omalla porukalla. Vanhoja kavereitaan Sanni näkee edelleen iltapäivisin päiväkodin pihalla, Varjoranta kertoo.

– Itse olen jopa vähän yllättänyt siitä, miten monipuolista toiminta on ollut. Kotaryhmässä tehdään tavallisia eskarijuttuja, mutta todella paljon muutakin, hän lisää.

Metsillä nimet



Aiempaan verrattuna Sanni on päiväkotipäivän jälkeen väsyneempi, mutta äidin mukaan hyvällä tavalla. Ulkona liikuntaa tulee huomaamatta. Inna Laitolahti-Jalavan askelmittariin kertyy työpäivän aikana jopa 7 kilometrin edestä askelia.

Varjoranta ja Oliverin äiti Inari Lipponen ovat huomanneet lapsissaan luontosuhteen vahvistumisen. Lapset seuraavat luontoa eri tavalla kuin ennen ja opastavat ympäristöasioissa hanakasti myös vanhempiaan. Päiväkotia ympäröivät metsät ovat saaneet nimet, kuten Mustikkametsä, Sammalmetsä ja Nokikanametsä.

Molemmat äidit ovat sitä mieltä, että kotaryhmä sopii lapsille, jotka viihtyvät muutenkin ulkona. Syksyn ensimmäisenä kaatosadeaamuna Sanni totesi, että olisi hauskempaa jäädä leikkimään sisälle. Iltapäivällä sadekeli olikin ollut ihan parasta, koska oli saanut leikkiä vesileikkejä koko päivän.

– Kotaryhmää harkitessa kannattaa kysyä lapsen mielipidettä. Ajattelen, että kaatosadeaamuina on hirveän hyvä, että lapsi itse on valinnut sen, Varjoranta vinkkaa.