Mitä järkeä on laskea suihkussa kulutettuja minuutteja, kun yksi kuppi kahvia vaatii 140 litraa vettä ja vastaa reilua yhdeksää minuuttia suihkussa? Ohjeista unohdetaan yksi asia, nimittäin piilovesi.
Kaikki puhe käyttöveden säästämisestä tuntuu harhaanjohtavalta, koska todellisuudessa olemme vastuussa myös vedestä, joka on kulutettu ostoksiimme jossain muualla. Luulen, että oma ajatusmallini veden kuluttamisesta on myös muodostunut virheelliseksi osittain näiden säästämishokemien takia. Netflixin dystooppinen “The Silent Sea” -scifi-sarja toimi minulle muistutuksena siitä, että arkisiin tekoihin pitää tehdä laajempia muutoksia, jos tahtoo oikeasti vaikuttaa vesijalanjälkeensä.
Ruokavaliolla on suuri merkitys piiloveden määrään. Esimerkiksi eläinten, erityisesti naudan, kasvattaminen nielee valtavasti vettä. Tämä vedenkulutus tapahtuu paikallisesti, eli veden väheneminen vaikuttaa suoraan sen alueen asukkaisiin. Eihän se vesi tietenkään häviä maapallolta, mutta holtiton käyttö johtaa pohjavesivarastojen ehtymiseen, koska ne eivät yksinkertaisesti ehdi uusiutumaan kysyntää vastaavalla nopeudella. Entä sitten, kun vesi loppuu alueelta, jossa asuu paljon ihmisiä?
On helppo ajatella, että vesipula ei koske minua, koska Suomessa vedestä ei ole pulaa. Vesipula tulee kuitenkin aiheuttamaan suuria konflikteja ja ehkä jopa sotia, koska vesivarat jakautuvat maapallolla eriarvoisesti. Lisäksi laajoista muuttoaalloista tulee väistämättömiä, kun kuivuus tekee elämisestä mahdotonta tietyillä alueilla.
Kaikkien kysymysten jälkeen monet asiat jäävät vieläkin askarruttamaan mieltäni. Löydetäänkö toimivia ratkaisuja tarpeeksi nopeasti, jotta dystopialta säästyttäisiin? En tiedä aiheesta tarpeeksi, mutta juuri sen takia asia häiritseekin minua. Tiedän kuitenkin, että ostamani hyödykkeen tuottaminen vaatii tietyn määrän vettä, ja tämä käytetty vesi on kulutettu jollain alueella, joka saattaa muutenkin kärsiä vesipulasta. Ostanko tietämättäni joltain toiselta juomiseen tarkoitetun veden?
Ada Potinkara