Arvostelu: Lavarunouden mikroaterialla Kaarinassa

0
Kaarinalaistaustainen runoilija Saara M. Scharlin oli mukana Open Mic -etätapahtumassa. Pysäytyskuva kaupungin runofestarivideosta. Runofestarin videot ovat vielä noin viikon ajan katsottavissa.

Lavarunouden seuraaminen kännykästä Kaarinan kaupungin ennalta nauhoitetuilta YouTube-videolta kuulostaa yhtä kiehtovalta kuin tunnelmallisen ravintolaillallisen vaihtaminen mikrossa haaleasti lämmitettyyn kanaviillokkiin muovirasiassa. Toisaalta – kuten muunkin etäsanataiteen kohdalla – yhtäkkiä kotona pyykkiä ripustaessa pääsee toiseen todellisuuteen, saa välähdyksen lavarunojen poltteesta ja kihelmöinnistä, elämäntilanteessa, jossa todennäköisesti en olisi kuitenkaan raahautunut paikan päälle katsomaan Runo-Kaarina-festarin viimeviikkoista Open Mic -osuutta.

Lavarunous (spoken word poetry), jonka avoimeen perheeseen Open Mic -formaatti kuuluu, eroaa perinteisestä runonlausunnasta, vaikka kummassakin on kyse runojen pukemisesta puhuttuun muotoon. Historiallinen tausta ja esitysmiljöö poikkeavat toisistaan: siinä missä runonlausunta on tuttua seuroista ja seurakunnista, lavarunouden juuret ovat pubeissa ja taidekahviloissa. Kummatkin tarjoavat tunteita ja koskettavia hetkiä, mutta lavarunoudelta odotetaan erityisesti ravistelua ja rosoisuutta. Lisäksi lavarunouden kirjo on laaja ja rajoittamaton: sen sisälle voivat solahtaa esimerkiksi rap, stand up -komiikka ja improvisaatioruno.

Säälimättömät videot

Taso Runo-Kaarina-festarin tämänvuotisessa Open Micissä oli kirjava, niin kuin lajityypissä olettaa kuuluukin ja on osa sen viehätystä, rehellisyyttä ja armollisuutta. Toisaalta osa esityksistä herätti videotallenteen säälimättömässä pysyvyydessä turhan kiusaantuneita tunteita. Vastapainona moni festarin esityksistä oli väkevänhypnoottista ja nautittavaa ammattitulitusta.

”Koetan pysyä elossa. On sekin tavoite” , latasi kaarinalaistaustainen valokuvataiteilija ja runoilija Saara M. Scharlin. ”Tulevaisuudessa kuolemanjälkeinen elämä taataan kaikille”, lupasi vuoden 2020 Runo-Kaarina-voittaja Hanna Syrjämäki. ”Ottamatta osaa elämääni minä en pelännyt”, kommentoi turkulainen kirjoittaja ja muusikko Juha Väisänen. Oulastelainen kirjoittaja ja opettaja Essi Rahja luetteli lempeällä äänellä merisääennustetta.

Oman absurdin mausteensa toi, että YouTube arpoo omalakisessa järjestyksessä videoita kaupungin kanavalla, joten runosikermän katkaisivat keppijumppa ja Kaarinan yritystonttien esittelyvideo.

Lavarunous on autenttista, kertaluonteista ja vuorovaikutuksessa yleisön kanssa, minkä vuoksi etukäteen nauhoitetut runot tuntuivat koko idean vesittämiseltä. Ilman aiempaa kokemusta lavarunoudesta etärunot Runo-Kaarina-festarin Open Micissa olivatkin omiaan herättämään kummastusta, mutta ainakin minulle ne olivat kiehtova irtiotto ja saivat kipeästi kaipaamaan pääsyä livekeikoille – ja toimivat houkuttimena sitten joskus oikeasti irtautuakin kotisohvalta.

Elävä taide muuttaa alueen mainetta

Lavarunotapahtumat ovat osa yliopistokaupunkien, opiskelijoiden ja nuorten taiteilijoiden elävää taidesceneä, jolla on taipumus nostaa tiettyjen kaupunginosien arvoa. Se on ollut maailmalla mukana muuttamassa syrjäytyneiden lähiöitä hipsterikaupunginosiksi – joista sittemmin taiteilijat hipsivät hintojen noustua pois. Joka tapauksessa taidescene on epämääräisillä kulmakunnilla alkanut versoa usein itsestään, ei-kenenkään-maan salliman vapauden jälkeläisenä. Yhtä lailla lavataidetta on tietoisesti luotu työpajoissa, joissa on verovaroin haluttu kanavoida ihmisten ahdistusta ja luovuudenpainetta. Kaarinan kaupungin järjestämät Open Micit ovat lähimpänä jälkimmäistä.

Aika näyttää, saako Runo-Kaarina-festari ennen pitkää Kaarinassa vastakaikua nuorista ikäpolvista, kaarinalaisten kulttuuritapahtumien suurimman yleisöryhmän eli eläkeikäisten lisäksi. Joka tapauksessa jos Kaarinan ydinkeskustaa halutaan elävöittää, lavarunotapahtumat kannattaa pitää jatkossa mielessä.