Piikkiöläisellä Hanna Saalilla , 47, on tapana kivuta vähintään pari kertaa kuussa Linnavuoren laelle katselemaan auringonlaskua. Tuttu reitti näyttää jokaisena vuodenaikana vähän erilaiselta. Ylhäällä kallion laella hän tuntee olevansa yhtä luonnon kanssa.
– Rauha valtaa mielen. Tulee rento ja voimaantunut olo, hän kuvailee.
– Moni sanoo, että haluaisi liikkua enemmän luonnossa, mutta ei jaksa tai ehdi. Lähteminen onkin se vaikein osuus. Palatessa on usein virkistynyt olo, Saali jatkaa.
Kaarina-talossa on helmikuun ajan nähtävillä Saalin värikylläisiä, puoliabstrakteja maisemamaalauksia. Kallion laelle ja maadoittaviin metsiin tehdyt retket ovat toimineet inspiraation lähteinä. Näyttelyn nimi Mielenmaisemia kertoo, että Piikkiön Linnavuorta tunnistettavassa muodossa seinältä on turha etsiä.
– En maalaa paikkoja kuten ne näen, vaan miten ne sisimmässäni tunnen ja koen. Maalatessa en mieti mitään tiettyä paikkaa, mutta esimerkiksi jokin väri voi palauttaa mieleen luontomuistoja.
Tavallaan jokaisessa maalauksessa voi olla ripaus Linnavuorta.
Uuden opettelua aikuisiällä
Kaarina-talossa esillä oleva näyttely on Saalille jo toinen. Debyyttinäyttely oli marraskuussa esillä B-Galleriassa Turussa. Tahti on ollut kova siihen nähden, että hän aloitti maalaamisen vasta reilut kaksi vuotta sitten, kesällä 2019.
Kaikki sai alkunsa oikeastaan Museokorteista, jotka Saali ja hänen puolisonsa hankkivat. Saali on tykännyt pikkutytöstä asti piirtää ja askarella, mutta museoita ja gallerioita kiertäessään hän huomasi, miten virkistävää taiteen katseleminen oli. Museokortin myötä hänestä tuli intohimoisen innostunut taiteesta.
Hän hankki kotiinsa aluksi laadukkaat vesivärit ja heti perään akryylivärituubeja. Luokanopettajana työskentelevän Saalin mielestä aikuiset pelkäävät ihan turhaan uusien asioiden opettelemista.
– Monesti aikuisilla on tapana aloittaa uusi harrastus ja lopettaa muutaman kerran jälkeen, kun huomaa, että joku toinen osaa sen paremmin. Päätin, etten luovuta heti, vaan kokeilen, missä määrin voin vielä kehittyä.
Seuraavana syksynä Saali ilmoittautui Kaarinan kansalaisopiston akryyli- ja öljyvärimaalauskurssille.
– Se oli hyvä kurssi, mutta huomasin, että yksin maalaaminen on enemmän minun juttuni. Saan rauhassa keskittyä omiin ajatuksiini.
Oma voimapaikka
Taideharrastus on ollut Saalille osoitus siitä, että ihminen voi missä iässä tahansa löytää oman intohimonsa. Jos sitä lähtee kehittämään, voi päätyä mitä uskomattomampiin paikkoihin, kuten Kaarina-taloon keskelle omaa näyttelyä.
Hän toivoo, että näyttely olisi myös kävijöille inspiroiva kokemus.
– En tavoittele sitä, että ihmiset katsoisivat vain tauluja, vaan että he saisivat näyttelystä jotakin itse. Eräs kävijä kirjoitti vieraskirjaan kiitokset värikkäiden taulujen antamasta energiasta ja siitä, että tauluja katsellessaan hän oli päässyt liitelemään omiin mielenmaisemiinsa. Olisi hienoa, jos näyttely innostaisi ihmisiä vaikka menemään luontoon retkeilemään.
Saali uskoo, että jokainen voi löytää luonnosta oman voimapaikkansa, jos kulkee aistit ja mieli avoimena. Hänelle voimapaikkoja ovat juuri Linnavuoren kaltaiset kallion laet ja merenrannat, joista näkee kauas. Voimapaikka voi Saalin mukaan avata kanavan omaan sisäiseen voimaan tai luovuuteen.
– Kun voimapaikassa on vieraillut tarpeeksi monta kertaa, voi sinne lopulta päästä ajatuksissaankin. Silloin siitä on tullut mielenmaisema.
Hanna Saalin Mielenmaisemia on esillä Kaarina-talon 1. kerroksessa 26. helmikuuta asti. Näyttelyyn voi tutustua Kaarina-talon aukioloaikojen puitteissa arkisin kello 9–19 ja lauantaisin kello 10–15. Hanna Saalin maalauksia voi katsella myös Instagramissa osoitteessa @hannasaali.
Päivänkakkaran taiteilijan
abstrakteja teoksia Rauhalinnassa
Hiihtoloman ohjelmaan voi napata esimerkiksi käynnin Rauhalinnassa pienessä Mökki Galleriassa, jossa helmikuussa on esillä Jäni Rättyän näyttely Hullu abstrakti.
– Työni ovat usein hyvin intensiivisiä. Ilmaisuni on abstraktia, ekspressiivistä ja joskus aika kaoottistakin, taiteilja luonnehtii teoksiaan.
– Lähden liikkeelle jostakin yksityiskohdasta, väristä tai sommitelmasta, ja lopputulos voi olla yllätys minulle itsellenikin.
Rättyä (s. 1973) tunnetaan täällä päin Suomea varsinkin Aurajoen rannan jättimäisestä Päivänkakkarasta sekä Kupittaanpuiston Papu -teoksesta, jotka hän toteutti yhteistyössä muiden taiteilijoiden kanssa.
Kaarina-talon toisessa kerroksessa on helmikuussa esillä turkulaisen Päivi Salmisen naivistisia teoksia. Näyttelyn nimi Kauniit ja rohkeat kuvaa sitä, että sitä maailmaa, johon vuonna 1959 syntynyt taiteilija oli kasvatettu, ei ole enää olemassa ja omaa väylää on etsittävä toisella tavalla.
