Kaarinalaisen Maija Hollménin tutkima lääke voi tulevaisuudessa pelastaa syöpäpotilaita

0
Äiti Sirpa Jalkanen ehdotti tyttärelleen aikoinaan lääketieteelliseen hakemista, mutta Maija Hollmén on tyytyväinen, että päätyi tutkijaksi. - Parasta tässä työssä on oivaltaminen. On hieno tunne, kun on pitkään puurtanut jonkun asian parissa ja sitten keksii ratkaisun.

– Hyvältä näyttää, dosentti, akatemiatutkija Maija Hollmén toteaa ja kehottaa kurkistamaan mikroskooppiin.

Luupin alla on valkosoluja, jotka minun silmiini näyttävät pieniltä räjähtäneiltä kananmunilta. Olemme Kupittaan Biocityssä laboratoriossa, jossa tehdään maailmanluokan lääketutkimusta.

Kaarinalainen Hollmén tutkimusryhmineen on työskennellyt viimeiset seitsemän vuotta syövän vasta-ainelääkkeen beksmarilimabin parissa. Ilta-Sanomat nimitti sitä jutussaan ”ihmelääkkeeksi”.

Lääkkeestä on saatu ensimmäisissä kliinisissä kokeissa lupaavia tuloksia. Lääkettä on annettu noin 150 syöpäpotilaalle ympäri maailmaa. Tutkimukseen osallistuneita potilaita yhdisti se, ettei heille annettu enää toivoa paranemisesta. He olivat jo läpikäyneet kaikki muut mahdolliset syöpähoidot.

Lääkkeen saamisen jälkeen osalla potilaista syövän eteneminen pysähtyi ja tilanne stabilisoitui.

Lupaavia tuloksia



– Tämä ei ole ihmelääke siinä mielessä, että se ei paranna kaikkia syöpäsairaita ihmisiä, mutta se on ihmelääke toimintamekanisminsa suhteen, Hollmén täsmentää.

Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että lääke herättää ihmisen puolustusjärjestelmän uudelleen.

Normaalisti ihmisen oma immuunipuolustus taistelee syöpää vastaan. Joskus syöpä onnistuu kuitenkin valjastamaan ihmisen oman puolustusjärjestelmän turvaamaan omaa kasvuaan ja tällöin monet syöpähoidot eivät tehoa.

Hollménin tutkima vasta-ainelääke kohdistuu makrofageihin eli syöjäsoluihin.

– Kun ihmiselle annetaan lääkettä, heidän immuunireaktionsa palaa takaisin, jolloin puolustusjärjestelmä tunnistaa syöpäsolun haitalliseksi ja pystyy vähentämään syövän kasvua ja elinvoimaa, hän selittää.

Seuraavissa tutkimusvaiheissa Hollménin johtama tutkimusryhmä pyrkii löytämään ne syöpätyypit, joihin vasta-ainelääke tehoaa parhaiten. Hyviä tuloksia on saatu melanooman eli ihosyövän, mahasyövän, sappitiehyensyövän, maksasyövän ja rintasyövän osalta.

Kehitystyötä tehdään yhteistyössä turkulaisen lääkeyhtiön Faron Pharmaceuticalsin kanssa. Yhden potilaan hoito ensimmäisessä kliinisessä kokeessa maksaa Hollménin mukaan keskimäärin noin 100 000 euroa, joten tutkimusta ei ole mahdollista tehdä yliopistorahoituksella.

Koko perhe alalla



Hollmén ei päätynyt lääketutkijaksi sattumalta. Hänen äitinsä rintasyöpätutkimuksen uranuurtaja ja tieteen akateemikko Sirpa Jalkanen työskentelee samassa rakennuksessa. Isä biokemisti Markku Jalkanen toimii Faron Pharmaceuticalsin toimitusjohtajana.

– Siskoni työskentelee syöpälääkärinä Helsingissä ja veljeni on verisuonikirurgi, joka nykyään työskentelee Faronissa kehitysjohtajana. Äitini kannusti minuakin hakemaan lääkikseen, mutta olen aina tiennyt, ettei lääkärin työ ole minua varten.

Työn kannalta on etua, että perheenjäsenet työskentelevät samalla alalla. Hollmén kertoo, että heillä keskustellaan usein ruokapöydässä projektirahoituksesta tai vaikkapa makrofageista.

– Mieheni ( Petri Hollmén) on koulutukseltaan ekonomi ja välillä helisemässä, että miten te jaksatte puhua aina tästä, mutta onhan siitä oikeasti todella suuri hyöty, että pystyy reflektoimaan omia ajatuksiaan perhepiirissä.

Sirpa-äiti oli itse asiassa se, joka löysi syöjäsolujen pinnalla sijaitsevan Clever-1-molekyylin, joka mahdollisti vasta-ainelääkkeen kehittämisen.

– Jos tästä pitäisi antaa Nobelin palkinto, niin kyllä Sirpa sen varmaan saisi. Hän on kehittänyt vasta-aineen, mutta minä olen pystynyt löytämään sen toimintamekanismin makrofageissa. Hän on keksinyt ja minä olen jalostanut.

Hollmén ei ota paineita äitinsä menestyksestä. Se joskus ärsyttää, että äidin menestys vaikuttaa siihen, miten muut ihmiset suhtautuvat häneen.

– Jotkut ihmiset kuvittelevat, että minun on ollut helpompi päästä tähän asemaan sen takia, että Sirpa on minun äitini. Itse toki tiedän, ettei se ole siitä kiinni. Olen tehnyt väitöskirjani eri tutkimusryhmässä ja työskennellyt tutkijana ulkomailla, nykyisin lapsuudenkodissaan Rauvolassa asuva Hollmén toteaa.

Suuri unelma



Hollménin suuri haave on nähdä oma lääke kliinisessä käytössä. Se ei ole helppo tavoite, sillä vain noin yksi viidestä kliinisiin kokeisiin yltäneestä lääkkeestä saa lopulta lääkeviranomaisen hyväksynnän.

– Olemme kuitenkin todella pitkällä lääkkeemme kehityksessä, sillä vain noin yksi 10 000-15 000 lääkeaihiosta lopulta hyväksytään tietyn sairauden hoitoon. Haaveilen siitä, että saisimme lääkkeen käyttöön ja autettua sillä niin paljon ihmisiä kuin mahdollista, Hollmén sanoo.

Hän itse ei epäile, etteikö lääke toimisi. Oleellista on, pystyykö tutkimusryhmä löytämään oikeat potilasryhmät ja todentamaan lääkkeen tehon.

– Tiedämme, että kolmasosa potilaista tietyissä syöpätyypeissä hyötyy hoidosta. Meidän täytyy pystyä tunnistamaan nämä potilaat paremmin ja antamaan lääkettä ainoastaan heille. Silloin mahdollisuudet saada lääke hyväksytyksi paranevat oleellisesti.

Hollménin tutkimusryhmä selvittää myös, voisiko samasta molekyylistä olla hyötyä myös reuman, MS-taudin ja psoriasiksen kaltaisten autoimmuunisairauksien hoidossa.

– Tiedämme, että pystymme herättämään immuunipuolustuksen vasta-ainelääkkeillä. Olemme miettineet, pystyisimmekö myös estämään liiallista immuuniaktivaatiota. Se on toinen tutkimushaaramme.

Epäreilua kritiikkiä



Lopuksi on pakko kysyä lääketutkijalta, mitä mieltä hän on koronarokotteista. Tuotiinko ne markkinoille liian nopeasti?

– Olen itse asiassa keskustellut tästä rokotevastaisten ihmisten kanssa ja kritiikki rokotetta kohtaan tuntuu minusta epäreilulta, hän vastaa.

Nykyiset koronarokotteet pohjautuvat Hollménin mukaan mRNA-rokotukseen, jota kehitettiin aikoinaan syöpälääkkeeksi. Ainoa ero on, että syöpärokotteen mRNA on muutettu koronan mRNA:ksi.

– Itse rokotus on ollut ollut olemassa jo vaikka kuinka kauan, sitä ei keksitty vuodessa. Jos on rokottanut itsensä vaikkapa influenssaa tai jäykkäkouristusta vastaan, koronarokotteen ottaminen on käytännössä sama asia.

Hollmén on menossa haastattelun jälkeen ottamaan kolmannen koronarokotteen.

– Otan rokotteen siitä huolimatta, että sain toisesta rokotteesta kaikki mahdolliset sivuoireet. Näen, että se on kansalaisvelvollisuus.

Maija Hollmén



Ikä: 42 vuotta

Koulutus: Biolääketiede (lääkekehitys)

Asuu Rauvolassa miehensä Petri Hollménin ja kolmen lapsensa kanssa.

Harrastukset: Purjehdus, laskettelu, murtomaahiihto, työmatkapyöräily ja puutarhanhoito.

Parasta Kaarinassa? Kaarina on mielestäni sijainniltaan Suomen paras paikka. Purjehdimme paljon ja nautimme siitä, että saaristo on ihan vieressä. Kaikki on lähellä, mutta silti Kaarina on luonnonläheinen. Omien lasteni kautta olen kokenut, että myös palvelut toimivat loistavasti.