Haaveiden kariutuessa lohduttaudumme usein vakuuttelemalle, että yhden oven sulkeutuessa toinen ovi aukeaa. Näin kävi kaarinalaisen Diter Oy:n toimitusjohtaja, fysioterapeutti Reima Karsikkaallekin, kun hän 26-vuotiaana harjoitteli ahkerasti vuoden 1976 Montrealin kesäolympialaisiin.
– Voitin vuoden 1972 Suomen hallimestaruudet 400 ja 800 metrin juoksussa, minkä jälkeen päätin tähtääväni olympialaisiin. Seuraavana vuonna harjoitellessani juoksin loivaa alamäkeä ja kaaduin, sillä seurauksella, että oikean jalan polvi kääntyi väärinpäin ja halvaantui. Lääkärit sanoivat, etten pysty ikinä enää juoksemaan tai kävelemään ilman tukia.
Karsikas vietti sairaalassa usean viikon ja sai jalkaansa vielä veritulpan. Sitkeä ja kovatahtoinen mies joutui unohtamaan olympiahaaveensa, mutta ei urheilua. Hän työskenteli elektroniikan parissa ja oli viikkoa ennen kaatumistaan saanut valmiiksi lihassimulaattorin, jota hänen oli tarkoitus käyttää sähköisessä voimanharjoittelussa ja urheilurasituksen palautumisessa.
Isovarvas reagoi yhdeksän kuukauden jälkeen
– Pyysin sairaalassa, että kipsiin tehtäisiin reikiä. Ortopedi oli vähän ihmeissään, mutta myöntyi lupaan, kun kerroin stimuloivani sähköimpulsseilla halvaantunutta jalkaa, Reima Karsikas kertoo.
Idea oli tullut olympiakomitean seminaarissa jaetusta materiaalista.
– Yhdessä lauseessa mainittiin, että italialainen Pietro Mennea oli käyttänyt sähköistä voimanharjoittelua. Siitä lauseesta aloin tutkia ja työstää lihassimulaattoria.
Karsikas käytti kehittämäänsä lihassimulaattoria yhdeksän kuukautta, kunnes sai ensimmäisen reaktion isovarpaaseen.
– Puolentoista vuoden päästä menin urheilupuistoon ja sanoin vaimolle, että ota aikaa niin minä läpsyttelen menemään. Juoksin 800 metriä ajassa 2,03, joka on todella kova aika ilman minkäänlaista harjoittelua.
Onnistuneen kuntoutuksen jälkeen Karsikas otti yhteyttä Helsingin yliopistolliseen sairaalaan ja professori Erkki Valtoseen , joka kiinnostui asiasta.
– Teimme edesmenneen Valtosen kanssa yhteistyötä yli 20 vuotta. Hän sanoi minulle, että jos olen kerran kehittänyt systeemin, etkö voisi kehittää tällaisia laitteita yleisestikin markkinoille.
Myös tavallisille liikkujille ja koirille
Nyt Diter on 46 vuotta suunnitellut ja valmistanut hoitolaitteita fysioterapian ja kauneudenhoidon tarpeisiin ammattilaisille ja kuluttajille. Laitteiden lisäksi Reima Karsikas on luonut omat hoitomenetelmänsä, jotka perustuvat elektro-, laser-, ultraääni- ja magneettiterapiaan. Hoidettavana käy niin miljoonaluokan huippu-urheilijoita, tavallisia ihmisiä kuin koiria.
– Potilaat tulevat meille viidakkorummun kautta. Osa huippu-urheilijoista ja julkisuuden henkilöistä haluavat pitää tämän salaisena aseenaan, kun taas osa mainostaa meitä avoimesti, Karsikkaan tytär Minna Karsikas kommentoi.
Tytär vastaa nykyään laitteiden ulkoasusuunnittelusta, hoitaa asiakaspalvelun ja myynnin sekä kouluttaa kauneudenhoitopuolen laitteiden käyttöä ammattilaisille ja alan oppilaitoksissa.
Karsikkaan vaimon lisäksi yrityksessä työskentelee neljä ulkopuolista.
Palkinto elämäntyöstä
– Teen kaikkea: ideoin, kehitän, teen prototyypit, sorvaan, rakennan ja testaan sekä tietysti hoidan potilaita. Ohjelmistokoodaus on ainoa, mitä en tee. Sitä varten meillä on koodari, Reima Karsikas nauraa.
Vuosien aikana mies on suunnitellut ja kehittänyt kymmeniä hoitolaitetta, ja nykyään niitä lähetetään useisiin eri maihin. Laitteiden kotimaisuusaste on korkea, sillä vain komponentit joudutaan ostamaan ulkomailta.
Karsikas on saanut useita palkintoja ja kunnianosoituksia työstään. Hän kehitti muun muassa ensimmäisenä ultraäänihoitopään, joka toimii kolmella eri taajuudella, ja on ensimmäinen mies, joka on saanut Kauneusalan Yrittäjien palkinnon elämäntyöstään alan hyväksi.
– Ideoita olisi vaikka kuinka, mutta tuntuu että aika ei riitä mihinkään.
1,3 miljardin säästöt saamatta
Reima Karsikas on yhdeksän vuoden ajan tehnyt hoitoseurantatutkimusta yli 1200 potilaalle, jotka ovat saaneet tuki- ja liikuntaelinsairauksien diagnooseja. Hän on verrannut käypähoitosuosituksen tuloksia omien hoitojen tuloksiin ja todennut perinteisen tavan olevan tehotonta.
– Minulla on vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että pelkästään voimisteluohjeilla tai tulehduskipulääkkeillä ei saada tarpeeksi hyvää hoitovastetta, kun puhutaan tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidosta. Näiden alueiden kiputilat hoidetaan meillä keskimääräisesti viikossa kuntoon, edellyttäen, että potilas käy joka päivä.
Karsikas on esittänyt tutkimuksensa tulokset useille tuntemilleen lääkäreille ja monille päättäjille. Tulokset myönnetään huikeiksi, mutta ne vaatisivat uudenlaiset hoito- ja tutkimuslaitteet eri keskuksiin ja hoitopisteisiin sekä koulutukset.
– Jos tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitamisessa käytettäisiin enemmän vastaavaa hoitomenetelmää ja laitteita, julkinen terveydenhuolto säästäisi noin 1,3 miljardia euroa vuodessa.
Karsikas sanoo menetelmiensä pohjautuvan tarkkaan mittaukseen eikä luuloon.
– Esimerkiksi elektroterapia on hoitomuoto, jossa kipua lievennetään, lihasta rentoutetaan ja aktivoidaan. Noin 15 minuuttia kestävä hoito ei ole kivuliasta ja se kohdistuu suoraan ongelmakohtaan.
