Pääkirjoitus: Kesätöitä hakeva, lue tämä

0

Ensimmäisessä kesätyöpaikassani siivosin liikuntapaikkojen vessoja. Opin, että mikä tahansa työ on aika kivaa, jos on mukava työyhteisö.

Vessojen pesu ei välttämättä kelpaa enää kesätyöksi, sillä suomalaisnuorista on tullut yhä valikoivampia töiden suhteen. Jo vuosia on puhuttu, että mansikkapelloille on vaikea löytää enää poimijoita. Sauvon Säilykkeen tuotantolinjalla oli vielä 10 vuotta sitten korkeakouluopiskelijoita kesätöissä – enää ei (s. 8).

Suosituimpiin kesätyöpaikkoihin tulee kymmeniä, ellei satoja hakemuksia. Osa nuorista jää ilman kesätöitä. Tuntuu hassulta, että samaan aikaan joillakin yrityksillä on vaikeuksia löytää kesätyöntekijöitä.

Kunnianhimo on hyvä asia, mutta kesätöiden suhteen ei kannata olla liian nirso. Ikkunoiden peseminen ja mainosten jakaminen on työkokemusta siinä, missä kaikki muukin, ja osoittaa, että olet ollut työntekijänä aktiivinen. Parhaassa tapauksessa voit oppia jotain uutta itsestäsi.

Esimerkiksi itse opin 16-vuotiaana kesätöissä hautausmaalla, etteivät ulkotyöt ole minua varten. Mielikuvissani näin itseni auringonpaisteessa kastelemassa kukkia, mutta sinä kesänä satoi paljon. Kesän lopussa tunsin oman lohkoni vainajat nimiltä ja ymmärsin, että sosiaalisena ihmisenä tarvitsen myös elävän työyhteisön.

Kolmannessa kesätyössäni grillillä opin käyttämään kassakonetta ja kantamaan vastuuta. Opin myös, ettei kaikkeen tarvitse suostua edes kesätyöntekijänä.

Kaarinan kaupunki järjestää ensi viikolla virtuaaliset rekrymessut työnhakijoille. Nuorille tapahtuma on loistava tilaisuus kohdata työnantajia ja osoittaa olevansa hyvä tyyppi.

Useita kesätyöntekijöitä palkkaava Mia Saurén kertoo tässä lehdessä, millainen hakemus tekee häneen vaikutuksen.