Kun rutto runteli Kaarinaa: Ispoisten historiikista tuli kurkistusaukko Kaarinan historiaan

0
Ispoisten kartanon omistaa nykyään Kiinteistöyhtiö Ispoisten kartano Oy, ja siinä toimii yksityinen päiväkoti. Liedossa asuva Sari Järvinen on entinen kaarinalainen. Hän on aiemmin tehnyt artikkeleita Turun Pientalojen Keskusjärjestölle, ja Ispoisten omakotitaloyhdistys pyysi häntä kirjoittamaan historiikin Ispoisista.

1700-luvun alussa kaarinalaisten elämä oli poikkeuksellisen rankkaa. Pohjan sota, jossa useat valtiot hyökkäsivät Ruotsia vastaan ja jonka lopputulemana Ruotsin suurvalta-asema kuihtui, oli saanut baltialaisia pakenemaan Turkuun. Heidän mukanaan seudulle tuli vaarallinen tuliainen: rutto.

Rutto levisi Turussa rajusti. Kolmannes asukkaista heitti henkensä. Terveitä kehotettiin pakenemaan maalle, joka käytännössä tarkoitti Kaarinaa. Seurauksena rutto alkoi niittää kohtalokkaasti väkeä myös Kaarinassa.

Ruton perässä Venäjä valloitti Turun vuonna 1713. Isoviha eli venäläisten sortotoimet alkoivat Suomessa. Senaikaisen sodankäynnin tapaan kasakat ryöstivät ja tuhosivat valloitettua maata omantunnontuskitta.

Kun Isoviha kahdeksan vuoden kuluttua oli päätöksessä, yksi Kaarinan rannikkoseudun arvokkaimmista tiloista, Ispoisten kartano, oli enää vain ruton riivaama autiotalo. Sen lampuodin perhe piikoja myöten oli menehtynyt, päärakennus oli poltettu. Säätyläiset olivat paenneet Ruotsiin, ja tilan omistajuus oli epäselvä.

Yksi Baltian pakolaisista, Ruotsille kuuluneesta Narvasta paennut Simon Lilliegre n näki tilaisuuden. Hän hankki Ispoisten kartanon itselleen ja muutti paikalle vaimonsa Catharina o.s. von Bergin kanssa. Ruton ja sodan runtelemien ryysyläisten keskellä alkoi tepastella varakas Lilliegren peruukeissaan ja Catharina valtavassa pönkkähameessaan, jollaisia oli aniharvalla.

– He olivat varmasti ilmestys, hymyilee tietokirjailija ja toimittaja Sari Järvinen.

Useita ehdokkaita Katariinaksi

Lilliegrenin ja Catharinan tarinasta kerrotaan Sari Järvisen kirjoittamassa, hiljattain ilmestyneessä historiikissa Ispoisten kartanon mailla. Kirja on elävästi kirjoitettu kurkistusaukko Kaarinan historiaan; Ispoinenhan siirtyi Kaarinalta Turulle vasta vuonna 1939.

Ispoisten kartanon mailla sijaitsee nykyään esimerkiksi luonnonsuojelualue Katariinanlaakso, joka yhdistyy Vaarniemen metsiin. Laaksosta voisi olettaa, että se on saanut nimensä Kaarinasta, johon se on lähes aina kuulunut ja joka taas on nimetty 200- tai 300-luvuilla eläneen suojeluspyhimys Katariina Aleksandrialaisen mukaan. Näin ei todennäköisesti kuitenkaan ole.

– Katariina oli yksi Suomen yleisimmistä naisennimistä, joten täyttä varmuutta ei tietenkään ole, naurahtaa Järvinen.

Yksi ehdokas on 1500-luvulla elänyt Ruotsin kuningatar ja Suomen herttuatar Katariina Jagellonica. Hänen kerrotaan käyneen Turun linnasta näyttävällä retkellä laaksossa kivellä, jota kutsutaan nykyään Katariinankiveksi. Ylhäisö ylisti laaksoa ihanaksi, ja siellä käytiin nauttimassa luonnosta.

– Todennäköisimmin nimi on kuitenkin Catharina Lilliegreniltä, kommentoi Järvinen.

Ainakin Katariinanlaakso ilmestyi ensimmäisen kerran kirjallisiin lähteisiin pari vuotta pönkkähameisen Catharinan kuoleman jälkeen.

Miksi Kaarina luopui Ispoisista?

Ispoisten historiikista löytyy värikkäitä tarinoita laivojen ruutikärähdyksistä seurapiirikeikariin, josta sukeutui saita erakko. Mailla on nähty myös usea sota.

Esimerkiksi 1500-luvulla veljenpoikansa Sigismundin tilalle Ruotsin kuninkaaksi haluava Kaarle-herttua nousi sotajoukkoineen maihin Rauvolanlahdella, ja Ispoisten tiluksille rymisti 6000 jalkamiestä ja 500 ratsumiestä. Sotilaita oli enemmän kuin Turussa oli asukkaita.

1700- ja 1800-luvun taitteessa Arndt Jean Winter liitti tilaan sen naapurin, Uittamon ratsutilan. Uittamo on Kaarinan rannikkokylistä vanhin ja yksi sen vauraimmista, vaikka sen päärakennukset eivät vetäneetkään muille vertoja.

Kirjassa kerrotaan myös siitä, että Kaarinasta pääsi aikoinaan höyrylaivalla Helsinkiin.

– Aikataulujen mukaan Ispoisissa sijaitsi laituri, johon Turusta Helsinkiin matkalla oleva höyrylaiva pysähtyi, mutta harmiksemme emme löytäneet karttoja tai maastosta paikkaa, Sari Järvinen kertoo.

– Arvelimme, että sen on täytynyt olla niemennokassa, koska lahti oli muuten varsin matala.

Kaarina halusi 1900-luvun alussa eroon työläisväestön kansoittamasta Nummesta, ja suuret alueet silloista Kaarinaa liitettiin Turkuun, niiden mukana Ispoisten kartano.

Ispoisten ja Katariinanlaakson kauniissa tammilehdoissa ei asunut kaarinalaisten talonisäntien ylenkatsomia työläisiä. Miksiköhän Ispoinenkin liitettiin kauppaan mukaan?

– Kiinnostava kysymys, jota tekisi mieli lähteä selvittämään, miettii Järvinen.

– Samoin olisi kiinnostavaa lähteä tutkimaan näiden muidenkin rannikkokylien historiaa. Suurten ikäluokkien muistot alueelta olisi hyvä kirjoittaa nyt ylös.

Kuusiston piispa pahanteossa

Juha, Kuusiston ruhtinaspiispa,
mies hylkäämä taivahan Herran,
Katariinanlaaksossa ratsastain
näki Ispoisten immen kerran.

Satulaan hänet nosti ja voutineen
vei vangiksi pyörötorniin,
paha riivaama piispa nyt paatui vain,
oli sielu jo suistunut horniin.

Jumal’äidistä messuten päivittäin
ilokillasta kirkkohon kulki,
joi, mässäsi, maaten sen neitosen öin
salasalvalla kammion sulki.

Ja sen immen itkun kuulla sai
merenkulkijat turmantyöstä,
kuin hilporin pää se vihlaisi niin
avunhuutona linnan yöstä.

Katkelma Kyösti Larssonin eli Larin-Kyöstin laatimasta balladista, jonka mukaan Kuusiston piispa Johannes Olavinpoika, joka kuoli Kuusistossa vuonna 1510, ryösti Ispoisten immen.

Balladissa impi heittäytyi lopulta kaivoon ja Juha tukehtui ahmiessaan, ja kummankin henki kummittelee yhä. Laulu on pitkä, ja se löytyy kokonaisuudessaan Ispoisten historiikista. Larin-Kyösti kirjoitti balladin Kuusistossa elokuussa 1928.

Ispoisten kartanon omistajia

  • Kartanolla on ollut kymmeniä omistajia. Joukosta löytyy maaherroja, vapaaherrattaria, kamarineuvoksia ja rehtoreita.
  • 1500-luku Kartanon omistajista ensimmäinen maininta, Hästesko-suku
  • 1571–1586 Piikkiön Linnunpään herra Heikki Sipinpoika (Fogelhuvud)
  • 1723–1736 Simon Lilliegren
  • 1783–1819 Kamarineuvos Arndt Jean Winter, joka kirjoitti Suomen ensimmäisen mehiläishoito-oppaan. Hän myös siirrätti kartanon päärakennuksen nykyiseen paikkaansa.
  • 1873–1914 Rehtori Edvin Titus Reuter, hänen kuoltuaan hänen vaimonsa Aline Reuter (Arndt Jean Winterin tyttärentytär). Pojasta Arno Reuterista tuli Tuorlan maanviljelyskokulun ensimmäinen johtaja ja valtiopäivämies.
  • 1951–1957 Turun kaupunki. Konsuli Rosa Salmelin oli myynyt tilan kaupungille.