Viime vuosi oli selvästi läpimurto, sillä kilpailuja oli 34 ja niistä kahden voiton lisäksi kertyi kahdeksan muuta sijaa kolmen parhaan joukkoon.
– Viime vuosi oli ensimmäinen kunnon kauteni montén parissa. Pääsin mukaan Montékypärät-kilpailusarjaan, mikä edesauttoi etenemistä sekä lajin sisällä että ohjastajana.
Polvivamma muutti suunnitelmat
Pulkkanen on tyytyväinen menneeseen kauteen. Kuluva kausi on näyttänyt merkkejä yhä paremmasta. Vuoden ensimmäisten viikkojen aikana kahdeksasta kilpailusta on kaksi voittoa ja kaksi kakkosta sekä yksi kolmas tila.
– Olen päässyt ohjastamaan hienoja hevosia ja saanut luottamusta valmentajilta, ja tulos on ollut myös sen mukaista, Miisa Pulkkanen toteaa.
Hevosen selkäpuolella oleminen ei ole montélupaukselle uutta, sillä hänellä on vahva tausta esteratsastuksessa kansallisella huipulla.
– Esteratsastus on ollut aina ykköslajini, mutta kaudella 2020 jalkapallossa repesi oikean polven eturistiside. Leikkauksesta kuntoutumisen vuoksi jouduin luopumaan sen hetkisestä kilpakumppanistani.
Tuo kumppani oli esteratsu Dolanda, jonka kanssa Pulkkinen olisi voinut kilpailla Suomessa kärkitasolla.
– Tuon jälkeen ei ole ollut hevosta esteratsastukseeen. Minulla on 5-vuotiaaksi kääntynyt tamma, josta toivottavasti kasvaa aikanaan minulle kilpahevonen.
Ravi tuli kuvioihin myöhään
Lajia ei Miisa Pulkkanen ole siis täysin vaihtamassa, vaan toivoo voivansa kilpailla molemmissa lajeissa lähivuosina Suomen huipulla.
– Nyt olen päässyt panostamaan täysillä raviurheiluun. Ravit astuivat elämääni muutamia vuosia sitten avopuolisoni Patri Filatoffin kautta, ja olen tästä oikein kiitollinen. Kosketuspintaa raviurheiluun ei aiemmin hirveästi ollut.
Pulkkanen sanoo nauttivansa montésta ja raviurheilusta ja haluaa kehittyä niin pitkälle kuin mahdollista.
– Toimin arjessa päivittäin hevosten kanssa. Minulla on oma hevonen Jyrki Filatoffin tallissa. Autan tallilla paljon muutenkin, ja kuljen mukana raveissa. Panostan opiskeluun myös täysipainoisesti, mutta teen ohessa joitain työvuoroja Hevosklinikka Anivetissa, Miisa Pulkkanen kertoo.
Rauli Ala-Karvia