Liikunnan määrän ja fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen ovat olleet trendinä yläkouluikäisillä nuorilla jo useiden vuosien ajan. Yläkoulun alkaessa liikuntaharrastukset alkavat vähentyä esimerkiksi siksi, että harrastaminen muuttuu tavoitteellisemmaksi ja kilpailujen asema vahvistuu harrastuksissa.
Liikunnan lisääminen on tärkeää erityisesti liian vähän liikkuville nuorille, sillä nuorena opitut elämäntavat siirtyvät usein myös aikuisuuteen. Kaikki arkeen lisätty liike on hyväksi ja ehkäisee sairauksia sekä tukee hyvinvointia jo etukäteen. Tämä vähentäisi myös sosiaali- ja terveyspalvelujen kuormitusta. Tukeehan liikkuminen kaikkia kolmea terveyden osa-aluetta: fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä.
Liikunnan lisäämiseen ollaan haettu ratkaisua monelta taholta. Monissa peruskouluissa on panostettu liikuntavälineisiin, ja niitä on tarjolla monipuolisesti. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, ettei niitä ehdi käyttää kuin välitunnin ajan, 15 minuuttia kerrallaan.
Siksi kaikkien Kaarinan koulujen välituntirytmitystä pitäisi muuttaa niin, että koulupäiviin mahtuisi puolen tunnin liikuntavälitunteja. Näin mahdollistettaisiin paremmin esimerkiksi pelit. Koulupäivän keskelle tuleva taukoliikunta edistäisi myös oppimista ja keskittymiskykyä.
Minusta Kaarinassa on jo olemassa hyvin hoidettuja liikuntapaikkoja, mutta tulevaisuuden Kaarinaa kaavoitettaessa liikuntapaikkarakentaminen tulisi ottaa entistä vahvemmin huomioon väestön kasvaessa. Ensin nuoret pitäisi kuitenkin saada liikkeelle. Tämän edistämiseksi on Kaarinassakin laitettu alulle muutamia hyviä hankkeita, kuten Harrastamisen Suomen malli, Mihi-toiminta sekä Liikkuva koulu -toiminta.
Vaikka nämä mallit ja hankkeet ovat käytössä, voisi niiden laajuutta ja toimivuutta vielä hioa. Mallit ovat hyviä, mutta niistä eivät tiedä kaikki – varsinkaan ne nuoret, jotka voisivat olla palvelujen potentiaalisia käyttäjiä. Alkuun on päästy, joten olisiko aika parantaa Kaarinaa vieläkin liikuntamyönteisemmäksi kunnaksi?
Eliel Lintula
Kaarinan nuorisovaltuutettu