Helmikuun lopussa Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Samoihin aikoihin julkaistiin ilmastonmuutospaneeli IPCC:n tuore ilmastoraportti, joka jäi ymmärrettävästi sotauutisoinnin varjoon.
Ilmastoraportti povaa ihmiskunnalle synkkää tulevaisuutta. Elämän edellytykset heikkenevät maapallolla odotettua nopeammin. Viljelysadot romahtavat, vedestä on pulaa ja sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä torjua kaikkein rajuimpia vaikutuksia.
Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat osoittaneet, että ihmisillä on halu toimia oikein. Valtaosa on valmis muokkaamaan toimintaansa silloin, kun kokee, että sillä on merkitystä.
Ilmastomuutoksesta puhuttaessa kuulee usein sanottavan, ettei yksittäisen ihmisen toiminnalla ole vaikutusta. Voisi ajatella, että yksilö on yhtä mitätön sodan edessä, mutta se ei ole estänyt meitä auttamasta. Tavalliset suomalaiset ovat tehneet viime viikkoina käsittämättömän paljon hyvää. Tässä lehdessä kerromme kaarinalaiset naisesta, joka keräsi yhdessä viikossa yli 25 000 euroa Ukrainan lapsille.
Ilmastonmuutoksen rajuista vaikutuksista on puhuttu vuosia, mutta jostakin syystä monet kokevat sen edelleen kaukaiseksi asiaksi, joka ei kosketa meitä. Avautuisivatko ihmisten silmät, jos uutislähetyksissä näytettäisiin päivittäin kuvaa kuivuuden takia kotinsa jättäneistä ihmisistä tai sukupuuttoon kuolevista eläinlajeista?
Kyllähän näistä puhutaan, mutta yleensä lähetyksen loppupuolella, vaikka vakavuudella mitattuna ilmastonmuutoksen pitäisi olla joka päivän pääuutinen. Sähköautoon säästäminen tuntuu turhalta juuri nyt, kun yhtä Euroopan suurimmista maista pommitetaan maan tasalle. Toisaalta, miksi ihmeessä näemme rauhan edistämiseksi niin paljon vaivaa, jos annamme maapallon tuhoutua joka tapauksessa?