Kaarinan Oppaiden kolumni: Tarinoita kunnanvaakunoista

0

Vaakunoiden tarinat kuuluvat paikallisoppaiden mieliaiheisiin. Suomessa on kaupungeilla ollut vanhastaan omat vaakunat, mutta vasta vuonna 1949 maalaiskunnat saivat oikeuden käyttää vaakunaa. Kaarinan ja Piikkiön kunnille vaakunat suunnitteli taidemaalari ja heraldikko Ahti Hammar, jonka kädenjälki näkyy yhteensä 94 kunnanvaakunassa.

Kaarinan kunnanvaakuna on vuodelta 1955. Vaakunan selitys on ”punaisessa kentässä hopeinen, yläreunaltaan rikottu teilausratas; päällikkeenä Pyhä Katariina, oikeassa kädessään miekka ja kohotetussa vasemmassa kädessään avonainen kirja; kaikki kultaa”.

Hengen miekka ja teilipyörä viittaavat Pyhän Katariina Aleksandrialaisen legendaan. Katariina oli oppinut nuori nainen ja kristitty, joka legendan mukaan kuoli marttyyrina noin vuonna 305. Rooman keisari vangitsi Katariinan, koska 50 viisasta miestä yrittäessään käännyttää Katariinaa pois kristinuskosta kääntyivät itse kristityiksi. Katariina tuomittiin kuolemaan teilauspyörässä, mutta pyörä tuhoutui hänen koskettaessaan sitä. Lopulta Katariina mestattiin ja haavoista virtasi veren sijasta maitoa, mikä oli neitsyyden merkki.

Keskiaikainen Kaarinan kirkko, joka nykyään on Turun puolella, pyhitettiin aikanaan Pyhälle Katariina Aleksandrialaiselle. Kirkkopitäjä oli nimeltään Kaarina ja ruotsiksi St. Karins. Kaarinan kaupunki viettää nimipäiväänsä 25. marraskuuta, joka on Pyhän Katariinan kuolinpäivä.

Piikkiön kunnanvaakuna, eli nykyinen Kaarinan kaupungin vaakuna, on myös vuodelta 1955. Sen selitys on ”punaisessa kentässä kolme nousevaa kultaista, apilakärkistä sudenhammasta”.

Apilat viittaavat maatalouteen ja piikit vievät ajatukset Piikkiö-nimeen. Tällä seudulla on kyllä ollut myös runsaasti susia, mistä on muistona sudenkuoppa Vanhan Viipurintien pohjoispuolisessa metsikössä. Ahti Hammar osallistui suunnittelukilpailuun työnimellä ”Merestä noussut Piikkiö”, joten piikkien voi ajatella tarkoittavan merenlahtia.

Minna Saarinen

Kaarinan Oppaat ry