Tuo keltainen taikapallo sen tekee. Älä anna sen vaeltaa kokemattomana ohitse, sillä toista samanlaista ei tule.
Pienet viimat, pyryt ja pelottelut takatalvesta eivät koskaan ole pystyneet kevään tuloa estämään. Haaveet ja toiveet toisen ihmisen kanssa antavat elinvoimaa ja odotuksen iloa tulevasta. Luonnon Suuri Maalari antaa meille uuden elämän kirjon, väreissä.
Ihmisen usko tulevaan on viisautta. Se ei saa olla kuoleman pelkoa. Toinen silmäpari vierelläsi antaa sinulle tukea muuttamatta näkemääsi. Siinä meillä kanssaeläjillä on työsarkaa, ei yksinäisyys saa koskaan olla kenenkään valinta.
Yksi elämän hienoimmista asioista on toisen ihmisen kannustaminen. Sen arvoa ei voi liikaa korostaa. Muistan, kun taannoin olin kilojen (30) pudotuskuurilla. Menin aamulla puntarille ja vedin vatsaani sisään. Takaani kuului: Ei ne numerot pienene, vaikka kuinka vetäisit mahan sisään. Sanoin: Niinpä, mutta näen ainakin numerot. Tässä kyllä kannatus taisi mennä nippa-nappa pakkasen puolelle.
Näitä auttavia välikäsiä täytyy ja saa elämässä olla. Olkaamme yksi niistä, aina mahdollisuuksien mukaan joko antamassa tai saamassa. Kevät on kaikille. Olkaamme ymmärtäväisiä, lähimmäisiä.
Tuosta tulikin mieleeni tapahtuma, jonka ymmärsin vasta jälkeenpäin. Vein äitienpäivänä kukkia kasvatusmummilleni. Hän otti ne kyyneleet silmissä vastaan ja sanoi: Luoja näkee sydämeesi ja ymmärtää. Minä en ymmärtänyt, mutta hän tiesi, että kukat oli haettu naapurin Miljan kukkapenkistä. Tämä minun ”rajaloukkaus” oli sovittu ilman konfliktia. Ei toruminen ole aina kasvatusta, ymmärtäminen on.
Joskus maailmalla, kun kaipasin Suomea ja kevättä, tuli aina mieleeni Dan Andessonin sanat: Myrskyn pauhaavimman kesken / huudan luokse taivaan Herran / Kaukana on joku jota kaipaan / kätkettynä iltausvaan / on tiellä oikealla / matkan teko ihanaa.
Monien merien matkaaja