Kalevi Pirttijärven kolumni: Uudesti syntynyt

0

Perinteitä pitää kunnioittaa. Niinpä kerron taannoisesta jouluaaton saunomisesta, varsinkin parantavasta avantouinnista. Mikä oli perinteitä ja mikä parantavaa, jäi vähän epäselväksi. Mutta parasta minulle oli, että selvisin henkissä. Olen realisti ja uskon ihmeisiin, jopa uniinkin.

Avanto oli kaukana jäällä. Matka sinne tehtiin ns. vesikelkalla, johon minut oli alastomana peitelty. Avanto oli tehty kauas ilmeisesti siksi, että upotuksesta mahdollisesti selvinneet taudit eivät selviäisi perässäni takaisin. Entisen kansanparantajan poikana, kolmannessa polvessa, otti tautilistani käsittelyyn.

Nopeutin seremonioita ja luettelin litanian kaikista tietämistäni taudeista: laiskuus, reuma, migreeni, erilaiset kolotukset, niska- ja hartiakivut, tressi, peräpukamat, ummetus, vihellys korvissa, iskias, maksa läpättää ja keuhkot vipattaa, plus satunnainen huonotuulisuus.

Kokemus oli yhtä mahtava kuin aikoinaan syntymisenikin. Johonkin pimeään olin pulpahtanut ja palelin kuin ruotsalaisessa saunassa. Taas kerran oli elämäni toisten käsissä. Paitsi että nyt ei lyöty lihanpalaa suuhun eikä ollut naapurin eukkoja säälimässä ulkonäköäni. Tämä muistikuvani on muodostunut jälkikäteen.

Avannolta minut vauhrilla kyydittiin saunaan. Siellä tarjottiin heti pullosta kirkasta lääkettä. Sopertelin heille, että onko joku hukkumasta pelastunut ensimmäiseksi valitellut janoaan. Jotain minusta kyllä oli kyllä kirjaimellisesti poistunut, se maistui vieläkin suussani. Mahdolliset tautini tuntuivat vain korostuneen. Siitä olen varma, että tämä oli näkemieni unien raskaammasta päästä.

Vaan tuo vesikelkkakuljetus jäi askarruttamaan mieltäni. Sitten muistin kuulleeni entisajan vesikelkan hyötykäytöstä. Silloin emännät ja piiat lykkäsivät kelkalla hyvin peiteltyä urossikaa eli karjua. Talosta taloon, aina sinne, missä kravatitonta sulhasta tarvittiin, isänikin palellessa tuolla itäisillä mailla.

Kaikki isän perimät olen kyllä tarkasti hyödyntänyt, niin maalliset, kuin henkisetkin. Tuon kroonisen janon suhteen olen ollut perinteisen varovainen.

Kalevi Pirttijärvi

Monien merien matkaaja