”Laita viestiksi vaikka pelkkä piste, kunhan tiedän, että olet elossa”– Hovirinnassa Irina Rogojin pelkää veljensä puolesta

0
– Moni Venäjällä asuva on nyt sanonut, että vaikka he vastustavat Ukrainan sotaa, he eivät uskalla mennä osoittamaan mieltä, sillä heidät pidätetään. Niin pidätetäänkin, jos heitä on vähän. Sen sijaan jos 500 000 ihmistä lähtisi osoittamaan mieltä, ei heitä kaikkia voisi vangita, miettii Hovirinnassa asuva 41-vuotias Irina Rogojin. Häntä tulkkasi Diana Rabinovits (kuvassa oikealla).

Torstaina Irina Rogojin heräsi Hovirinnassa puoli seitsemän aikaan aamulla, avasi sängyssään kännykän ja alkoi lukea uutisia. Hän hiipi pois makuuhuoneesta, jotta puoliso Vladimir Rogojin ei heräisi, ja luki uutisia lukemistaan.

– Tuntui, että tämä ei voi olla totta, kuin olisin jossain toisessa maailmassa. Kun Vladimir heräsi, sanoin, että sota on alkanut.

Irina ja Vladimir ovat muuttaneet Kaarinaan Moldovasta, Ukrainan naapurimaasta. Irinan edesmennyt isä oli ukrainalainen, ja Irinan veli asuu edelleen Ukrainassa. Samoin Ukrainassa asuvat Irinan serkut, tädit, sedät ja serkkujen perheet isän puolelta.

– Laitoin veljelle viestin Messengerin kautta. Hän vastasi onneksi heti ja kertoi, mikä tilanne siellä on. Silloinkin vielä ajattelin, että tapahtuuko tämä oikeasti, Irina kertoo venäjäksi Kaarina-lehdelle.

Irina osaa kohtalaisesti suomea, mutta kipeistä tunteista on vaikea puhua muulla kuin äidinkielellä, joita hänellä ovat moldova, ukraina ja venäjä. Irinaa tulkkasi Kaarina-lehdelle hänen ystävänsä, Turussa asuva virolais-ukrainalainen Diana Rabinovits . Kummatkin ovat venäjän kielitieteilijöitä: Irina tekee Åbo Akademissa tohtoritutkintoa, Diana maisteritutkintoa. Irina myös opettaa englantia ukrainalaisille.

Pommituksia Kiovassa


Irina Rogojin kertoo veljensä olleen Kiovassa kotonaan, kun pommitukset alkoivat toden teolla. Veli lähti viemään ystäväperheitään pakoon maaseudulle Zhytomyriin.

– Veli ehti ottaa kotoa vain tietokoneen ja kitaran mukaan, Irina sanoo.

– Nauratti, kun hän sanoi, että kitaraa ei jätetä.

Pakomatka kuitenkin tyssäsi.

– He yrittivät päästä rajan toiselle puolelle mutta tajusivat matkalla, että pommituksia on sekä edessä että takana. He ajattelivat, että on turvallisinta jäädä sinne, missä he ovat nyt. Lapset ja vaimot eivät myöskään halunneet erota iseistä.

Veljellä itsellään ei ole perhettä.

Maanantaina veli oli Irinan tiedon mukaan rakentamassa ystäviensä kanssa esteitä tankeille.

Ukrainassa on meneillään yleinen liikekannallepano, ja 18–60-vuotiailla miehillä on maastapoistumiskielto. Irinan veli saattaa myöhemmin päätyä suoraan rintamalle.

– Nyt olen pyytänyt, että veli laittaa minulle viestin tunnin välein, vaikka pelkän pisteen. Silloin tiedän hänen olevan elossa, Irina sanoo.

Yksi hänen serkkunsa ehti rajan toiselle puolelle Moldovaan. Yksi serkuista on perheensä kanssa yhä Kiovassa.

Venäläinen ystäväpiiri jakautui kahtia


Kun Irina Rogojin näki torstaina Facebookissa, että Kaarinan seurakunnassa pidetään rukoushetki Ukrainan tilanteen vuoksi, hänelle nousi kyyneleet silmiin. Samoin häntä kosketti voimakkaasti, kun seuraavana päivänä Kaarinan kaupunki tiedotti valaisevansa Kaarina-talon Ukrainan lipun värein.

– Ja että täällä nähtiin, että kyseessä on nimenomaan sota, Irina painottaa.

Hän opettaa venäjää ja venäjäksi, hän ja Vladimir puhuvat kotikielenä venäjää ja heidän tuttavapiiriinsä kuuluu paljon venäläisiä. Mikä kokemus Irinalla on, uskovatko venäläiset Vladimir Putinin puheet siitä, että Venäjä on sotatoimillaan vain auttamassa ukrainalaisia ja puhdistamassa maata natseista?

– Da! Irina puuskahtaa.

– Kyllä! Olin shokissa, kun näin sosiaalisessa mediassa näitä postauksia. Se oli isku kasvoille. Toki monet osaavat nähdä propagandan läpi, mutta kaikki eivät osaa. Venäjänkieliset ovat tuttavapiirissäni nyt jakautuneet jyrkästi kahtia.

Hän muistuttaa, että toisaalta hän ei itsekään pysty suhtautumaan tällä hetkellä tilanteeseen objektiivisesti.

Alusvaatelain olisi pitänyt herättää


Irina Rogojin kertoo havahtuneensa nyky-Venäjän ongelmiin vuonna 2014. Silloin Venäjällä, Kazakstanissa ja Valko-Venäjällä astui voimaan laki, joka kielsi pitsiset alusvaatteet. Niitä ei saa tuoda, myydä tai valmistaa näissä maissa. Kieltoa perusteltiin hygieniasyillä, mutta perustelua on pidetty näennäisenä.

– Pitsialusvaatteiden kieltäminen kuulostaa oudolta ja absurdilta, mutta asia järkytti minua. Jos valtio voi määrätä, mitä alusvaatteita ihmiset saavat käyttää, silloin valtio voi määrätä mitä tahansa muutakin, Irina kritisoi.

– Kun juttelin tästä venäläisten kanssa, he vain nauroivat. He eivät ottaneet asiaa vakavasti. Venäjän johdolle se oli merkki, että jos ihmiset nielevät tämän, jatkossa he nielevät paljon isompiakin asioita – ja olin oikeassa.

Irina kokee, että Venäjän nykyjohtoon olisi pitänyt puuttua ajoissa, viimeistään silloin, kun perustuslakia lähdettiin muuttamaan ja vaalivilpit tihkuivat julkisuuteen.

– Tässä oli monta vuotta aikaa kääntää suuntaa. Heidän hiljaisuutensa teki Putinista sellaisen hirviön kuin hän on, hän moittii.

Toisaalta Irina ei itsekään ollut uskonut, että kaikista varoitusmerkeistä huolimatta Venäjä menisi näin pitkälle.

– Monet venäläiset ovat myös tukeneet ukrainalaisia ja kärsivät itse tilanteesta.

Kiitos suomalaisilla suorasanaisuudesta


Irina ja ukrainalais-venäläinen Vladimir Rogojin ovat asuneet Hovirinnassa kuusi vuotta. Pitkään Suomessa asunut ja työskennellyt Vladimir oli etsiskellyt asuntoa Turun seudulta, tuli katsomaan Hovirinnan asuntoa ja tiesi saman tien, että tänne jäädään. Irina ja Vladimir olivat löytäneet toisensa Suomessa.

Lauantaina Irina ja Diana olivat mukana Ukrainaa tukevassa mielenosoituksessa Turussa, ja Irina piti paikalla puheen. Kummallakin kostuvat silmät heidän puhuessaan mielenosoituksesta.

– Olimme ajatelleet, että siellä olisi muutama sata ihmistä, lähinnä ukrainalaistaustaisia. Otimme keittäneet kolme termoskannua kahvia mukaan ja tosissamme kuvittelimme, että se riittäisi. Siellä olikin varmaan neljätuhatta ihmistä. Suurin osa oli suomalaisia! he ihmettelevät.

– Ihmiset olivat tulleet yksimielisesti osoittamaan Ukrainalle tukea. Iso kiitos suomalaisille siitä, että olette rohkeasti ja selkeästi kertoneet, mitä ajattelette tästä sodasta!

Haastattelun jälkeisenä päivänä Irinalla on edessään tanssitunti, ensimmäinen Ukrainan sodan syttymisen jälkeen. Hän opettaa havaijilaistanssia.

– Ja aion tanssia paljon. Aion tanssia, vaikka kyyneleet silmissä, hän sanoo.

Keräätkö Kaarinassa avustuspakettia Ukrainaan tai koskettaako Ukrainansota sinua suoraan? Ota yhteys Kaarina-lehteen: toimitus@kaarina-lehti.fi.