Juuri vessanpytyn Pahimus haluaakin älyversiona. Puolen vuoden kuluttua se ei enää sovi yhteen pytyn käyttäjän takaliston mallin kanssa vaan istuinyhteyttä varten tarvitaan uudet pyllyt. Kaikkein hätäisimmällä hädällä pönttö päivittää itsensä ja aukeaa vasta kahden tunnin päästä. Lomamatkalta palatessa pytyn pin-koodit ovat unohtuneet ja jalat ristissä soitellaan puk-koodeja. Kansalaisopistossa pidetään mummoille ja papoille digipyttykursseja: ”Vessa on tosi kätevä, kun sitä oppii käyttämään”.
Nykyään somejätit ja markkinointikoneistot tietävät, miten syöt, riitelet, teet työtä ja rakastat, ja nyt niille on tarjolla vessanpyntynkin käyttäjädata. Mitä muuta elämältä haluaisikaan kuin katsella herkkää ja koskettavaa elokuvaa, jota keskeyttävät ummetuslääke- ja takapuolenvalkaisumainokset?
Tosin sinällään älyvessa on vain jatketta sosiaaliselle medialle: kumpikin on täynnä sontaa ja pissapäitä. Älylaitteiden vaatiman ilmanvaihdon myötä vessassa voi myös osua kakka kivasti tuulettimeen.
