Pian keskustelu kääntyi siihen, miten jokaisessa maassa kansa uskoo omaa lehdistöään, syöttipä se millaisia valheita tahansa. Tästä johtopäätöksenä naiset olivat sitä mieltä, että Suomen lehdistö on yhtä epäluottava kuin venäläinenkin, koska molemmat ajavat vain omaa etuaan. Tässä vaiheessa olin hilkulla avata suuni, mutta alasti kinaaminen vieraiden ihmisten kanssa tuntui sen verran epämukavalta, että poistuin paikalta pihisten mielessäni.
Niinpä tässä muutama fakta siitä, miksi suomalaisen ja venäläisen lehdistön luottavuus ei ole sama asia:
1. Suomalaisiin toimituksiin ei soitella valtaapitävien taholta ja sanella, mitä saa kirjoittaa. Venäjällä taas viestintäviranomainen on muun muassa kieltänyt tiedotusvälineitä julkaisemasta Ukrainan presidentin antamaa haastattelua.
2. Suomessa on sananvapaus, joka on turvattu perustuslaissa.
3. Sananvapaus ei tarkoita sitä, että toimittajat voivat kirjoittaa mitä mieleen tulee. Tätä valvoo Julkisen sanan neuvosto. 4. Suomessa on maailman toiseksi riippumattomin lehdistö heti Norjan jälkeen. Tätä mittaa vuosittain Toimittajat ilman rajoja -järjestö. Samassa mittauksessa Venäjän lehdistö on sijalla 150.Aika luotettavalta maalta Suomi näiden tilastojen valossa vaikuttaa. Olen aiemmin ajattelutkin, että nämä ovat suomalaisille itsestäänselvyyksiä, mutta näemmä somen ja fakenewsin aikakaudella yhä useampi on sitä mieltä, ettei mihinkään voi enää luottaa.
Onneksi nykykouluissa opetetaan medialukutaitoa – jotta parinkymmenen vuoden päästä saisi kuunnella aivan erilaisia uimahallin saunakeskusteluja.