– Lämmitellääs sitten! huikkaa Pasi Toivonen, joka on toiminut liikunnanohjaajana Ura Basketissa kolmisen vuotta.
Mitä hippaa ollaan? Ollaanko patsashippaa vai töpselihippaa? Nopean äänestyksen perään päädytään patsashippaan. Töminä alkaa, kun lapset viilettävät lattialla. Aika ajoin joku jää kummalliseen asentoon töröttämään, ennen kuin hänet saadaan vapautettua. Välillä Toivonen puhaltaa pilliin, ja hipat vaihtuvat.
Kiljahduksia kuuluu, ja naurua.
– Liikkumisen ei ole tarkoitus olla täällä totista, kommentoi Toivonen toimittajalle.
– Tärkein tavoite on, että kaikilla on lopuksi punaiset posket ja naurua riittää.
Ensi syksynä sirkusta ja pelisuunnittelua
Liikuntakerho Rungon koulussa on yksi harrastamisen Suomen mallin kerhoista, joissa peruskoululaiset pääsevät koulupäivän yhteydessä mieleiseensä maksuttomaan harrastukseen.
Kaarinassa kerhojen aloittaminen viivästyi. Uhkana oli, että opetus- ja kulttuuriministeriöltä saatu hankeraha, 58 000 euroa euroa, joudutaan palauttamaan. Lopulta kerhot saatiin kuin saatiinkin järjestymään, ja niitä on käynnistynyt Kaarinan kouluissa tänä keväänä.
Kaupungin oli yllättänyt koronaepidemian aiheuttamien hankaluuksien lisäksi se, miten vähän on tarjolla harrastusten ohjaajia. Kerhot pidetään heti koulupäivän jatkoksi, mutta moni ohjaaja pystyy vetämään kerhoja vasta ilta-aikaan.
Lisäksi Kaarinassa ovat sisäliikuntatilat vähissä.
– Aika vaikeaa oli saada aikatauluja sopimaan salien vapaisiin aikoihin, toteaa Pasi Toivonen.
Ensimmäisinä aloittivat liikuntakerhot Rungon, Kuusiston ja Kotimäen kouluissa. Viimeksi mainitussa alkoi myös teini-ikäisten välituntiliikunta. Lisäksi muutamalla muulla koululla on käynnistymässä liikunta- ja kokkailukerhoja.
Ensi syksynä tarjonta laajenee: tulossa on sirkusta, kädentaitoja, pelisuunnittelua ja kamppailulajeja.
Kerhot ovat tulleet jäädäkseen.
– Valtio myöntää avustuksia toimintaan jatkossakin. Nykyisellä avustuksella kerhoja järjestetään tämän vuoden ajan. Ensi kevään kerhoille haemme jatkoavustusta, selventää Kaarinan nuorisopalvelujohtaja Mirja Karppanen.
Yksi kiekko kerrallaan
Lämmittelyhippa Rungon salissa on ohi, ja lapset juoksevat juomaan. Lähdetään kokeilemaan curlingia.
Meteli nousee, kun kerholaiset testaavat curling-kiekkoja ja laittavat niitä luisumaan pitkin lattiaa. Toivonen kuitenkin ohjeistaa, että vain yksi lapsi kerrallaan saa laittaa kiekon eteenpäin. Muiden kiekot pysyvät sillä aikaa paikallaan.
Alkuun kiekot tuntuvat rullaavan kuin itsestään myös silloin, kun toisilla on vuoro. Pikkuhiljaa odotusvuorossa olevat kiekot jäävät aloilleen. Kaverin tulosta ja sen vaikutusta oman porukan voittoon seurataan innolla, ja strategioita ryhdytään hiomaan. Riemu näkyy ja kuuluu, kun tulos on hyvä.
Pasi Toivonen luonnehtii, että liikuntakerhossa testaillaan useita erilaisia liikuntalajeja – vaikka ulkopuolisten silmissä moni harjoituksista näyttääkin leikkimiseltä eikä urheilulajeilta.
– Esimerkiksi pallohippa, kujanjuoksu ja taivaspallo tukevat niitä taitoja, joita tarvitaan koripallossa, Toivonen selittää.
Toffeeta ja kaupunkisotaa
– Kivointa on ollut sulkapallo, kaupunkisota, toffee, futis, pikipata! huudahtavat ekaluokkalaiset Toivo Koskinen, Alma Niittynen, Weeti Rantala, Helmi Lahtinen, Aamu Helminen, Aaro Kivimäki ja Einar Night.
Lista jatkuu niin vauhdilla, että toimittajan kynä ei pysy perässä.
Mikä sitten heidän mielestään liikuntakerhossa ei ole ollut kivaa?
Syntyy syvä hiljaisuus.
– Ei mikään, tulee lopulta epäröivä vastaus.
– No minä en tykännyt viimeksi pikipadasta, kun en päässyt juoksemaan, yksi kommentoi.
Heillä kaikilla vaikuttaa olevan liikunnallinen kotitausta. Ainakin heidän oman kertomansa mukaan heillä on jo nyt ekaluokkalaisina takanaan ja meneillään useita muitakin liikuntaharrastuksia, telinejumpasta jalkapalloon, sählyyn, tanssiin ja luisteluun.
Toiveissa kuitenkin on, että matalan kynnyksen liikuntakerhoista innostuisivat myös ne perheet, joiden lapset muuten liikkuisivat vain vähän.
Toivo, Alma, Weeti, Helmi, Aamu, Aaro ja Einar ilmoittavat halunneensa kerhoon sekä itse että siksi, että vanhemmat ehdottivat.
– Minä en olisi ensin halunnut, kun luulin, että tänne ei tule poikia, mutta sitten kuulin, että tänne tulee paljon minun kavereita, kertoo Toivo.
– Ja tänne kannattaa kyllä tulla! Täällä pääsee tekemään kaikkea kivaa.
