Kaarinan kaislikoista niitetään pian rahaa

0
Pekka Alho Turun ammattikorkeakoulusta koordinoi ruovikoiden luontokartoituksia Lounais-Suomessa. Hän kertoo, että noin kolmasosa Kaarinan kartoitettavasta alueesta on Natura-aluetta.

Tuuli puhaltaa navakasti Voivalan venesatamassa. Laiturin vieressä meri on noussut hainevän näköisiksi aalloiksi. Kauempana aallot murtuvat vaahtopäiksi.

Turun ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Pekka Alho kömpii kiikkerään soutuveneeseen ja kiinnittää siihen sähköperämoottorin. Luontokartoittajaksi Liviassa opiskeleva Maria Murto ja Kaarina-lehden toimittaja horjahtelevat pelastusliivit päällään perässä veneeseen.

Aallot lyövät ja heittelevät kevyttä venettä, mutta kun päästään kauemmas laiturista, kulku sujuu jo paremmin.

Myötätuuli puhaltaa venettä Kuusistonsalmessa oikeaan suuntaan: Raadelmaa kohti.

Tänä keväänä, kesänä ja vielä tulevana syksynäkin voi nähdä Alhon, Murron tai muita Helmi-hankkeessa mukana olevia Kuusistonsalmessa, Piikkiönlahdella, Kuusistonlahdessa ja Jauhosaaren lähellä.

Vaikka heitä näkyisi Natura-alueen ruovikoissa ja lintukolonnien lähellä, ei tarvitse huolestua. Juuri siellä heidän kuuluukin olla.

Korjuu alkaa syksyllä

Voivala alkaa vaihtua Tuorlaksi. Rantaviivaa reunustaa keltainen ylivuotinen ruovikkonauha. Se kenottaa talven jäljiltä parturoituna ja hiukan vinossa.

Ruovikko, joita usein kutsutaan virheellisesti kaislikoiksi, on syy, miksi Alho ja Murto ovat täällä. Alho on laskemassa ruovikoiden linnustoa, Murto viitasammakoita, jotta ruovikoita voitaisiin poistaa Kaarinan merialueilta vaarantamatta luonnon monimuotoisuutta.

Viime vuonna hankkeeseen kysyttiin luvat kaarinalaisilta merenrantakiinteistöjen omistajilta. Tänä keväänä ja kesänä kartoitetaan luontoa. Koneet ilmestyvät paikalle tulevana syksynä ja ensi kesänä.

– Tuolla on muuten harmaahaikara, Alho kommentoi, ja Murto ottaa kiikarit käteensä.

Pitkän etsimisen jälkeen toimittajakin löytää harmaan pilkun kaislikonreunasta.

Kalalokkeja lähtee lentoon, kun ajamme eteenpäin. Pahamaineinen merimetsokin näyttäytyy auringonkiloa vasten. Ruovikko huojuu tuulessa.

Mosaiikkiruovikot tärkeimpiä

Maallikon mielestä ruovikoiden jättäminen sikseen voisi olla luonnon kannalta oikein vaihtoehto, mutta näin ei ole.

Aggressiivisesti leviävä järviruoko vie elintilan muilta, ja ruo’ot rehevöittävät Saaristomerta. Ne tuottavat mädäntyessään metaania, yhtä pahimmista ilmastokaasuista.

– Arviolta yksi hehtaari ruokoa vastaa yhden omakotitalon energiankulutusta vuodessa, havainnollistaa Pekka Alho.

Aiemmin kotieläimet parturoivat ruovikot lyhyiksi, mutta kun lehmät katosivat rantakiinteistöjen pihoilta, ruovikko lähti valloitusretkelle.

Lehmät eivät pysty syömään paksua ja vahvaa järviruokoa, mutta kun ruoko on kerran niitetty, lehmät syövät mielellään nuoret versot pois. Alho kertoo, että erityisesti Piikkiönlahden rannalle havitellaan nyt lehmiä tekemään maisemanhoitoa.

Eikö vedenrajassa lilluva lehmien lanta tuota ongelmia vesistöön?

– Tätä on laskettu, ja tuloksena on, että lehmien hyödyt ylittävät haitat. Lehmät syövät ruovikosta enemmän ravinteita kuin päästävät itse.

Alho arvelee, että myös linnusto monipuolistuu ruovikonpoiston jälkeen Piikkiönlahdella.

– Umpeen kasvaneissa ruovikoissa ei elä juuri mitään. Luonnon kannalta tarpeellisimpia ovat mosaiikkimaiset ruovikot, joissa on sisälampareita ja veden ympäröimiä ruokolauttoja.

Kaarinassa paljon ruokoa pienellä alalla

Juuri ruokolauttoja tällä rantaviivalla on. Ohitamme useita oljenkeltaisia, pitkulaisia korrenvarsisaarekkeita, jotka keinuvat aalloissa.

Tavipariskunta uiskentelee lautan vieressä. Kyhmyjoutsenpariskunta hyväilee toisiaan.

– Osa joutsenista hautoo jo, Pekka Alho tietää.

Varsinkin linnut tarvitsevat ruokolauttoja. Lautat pysyvät paikoillaan ruo’onvarsien haravassa, mutta niille eivät pääse ketut tai supikoirat.

Ohitamme Tuorlan sammaltuneen laiturin.

– Kaarina, Piikkiö ja Kuusisto ovat siinä mielessä kiinnostava hankkeen kohde, että täältä saa erittäin paljon ruokoa suppealta alueelta. Täällä on valtavat ruokovarannot, ja ruo’on kerääminen tulee todennäköisesti täällä kannattavaksi, Alho tuumaa.

Aiemmin juuri kannattavuusongelmat ovat hidastaneet ruovikon hyötykäyttöä.

– Meillä oli vuoden 2010 molemmin puolin vastaava hanke, mutta silloin emme saaneet keräämisestä taloudellisesti kannattavaa. Korjuukalustokaan ei riittänyt teolliseen mittakaavaan. Nyt on kuitenkin valmistumassa uutta ja riittävän isoa kalustoa ja ruo’olle on saatu uusia hyödyntämismahdollisuuksia.

Uuden keruukoneen toivotaan vähentävän keruun kustannuksista kolmasosan pois. Jatkossa ruovikon keruun arvioidaan maksavan 1000 euroa hehtaarilta.

Toisaalta ruovikoissa pesii valtavat määrät lintuja, eikä kasvustoja voi niin vain lähteä niittämään. Siksi niiden luontoarvoja selvitetään nyt.

Ruovikkoa ei aiota poistaa Helmi-hankkeessa pysyvästi, ainakaan kaikkialta, vaan tarkoitus on, että korsia voitaisiin käydä niittämässä hyötykäyttöön parin vuoden välein. Ruovikoista tulisi siten käytännössä ruokopeltoja.

Myös sudenkorentoja ja lepakoita lasketaan

Uusi harmaahaikara lähtee lentoon – tai ehkä edellinen haikara on vain vaihtanut paikkaa.

Valkoposkihanhien aura lentää näyttävästi ylitsemme. Kurkia näkyy, kolmas halmaahaikarakin, haapanapari, silkkiuikku, nokikanoja. Pekka Alho vinkkaa, että viikon sisällä pitäisi kuulua ruoko- ja rytikerttusia.

Noin 80 % Kaarinan hankealueen kiinteistönomistajista suostui ruovikonpoistoon. Alho arvelee, että noin puolet niistä ruovikoista voidaan lopulta korjata.

– Suojelun ja korjuun yhteen sovittaminen tulee olemaan mielenkiintoista, hän hymähtää.

Yksi suojeltavista lajeista on direktiivilaji viitasammakko.

– Ne ovat juuri alkaneet äännellä täällä. En tosin itse ole vielä kuullut niitä, kommentoi Maria Murto.

Eikä hän kuule nytkään. Tuulen vuoksi veneeseen kantautuu hädin tuskin lokkien kirkunaa.

Viitasammakoita on käytävä tarkkailemassa tuulettomalla säällä, ja aikaa on vain muutama viikko.

Viitasammakoiden jälkeen kiikariin pääsevät sudenkorennot, joiden eri lajeja seurataan syksyyn saakka. Lisäksi lepakoita varten asennetaan detektoreita.

Vastatuulessa

Raadelman asuinalue alkaa näkyä, samoin määränpäämme, Raadelman naurulokkiyhdyskunta.

Siinä asustelee satakunta lokkia. Ensin muutama suutahtaa, kun lähestymme, sitten muutkin. Ne kiertävät raakkuen ja kirkuen yläpuolellamme.

Jos matkaa jatkettaisiin pidempään, vastaan tulisi Raadelman isompi, viidensadan naurulokin yhdyskunta.

– Nämä yhdyskunnat aika varmasti säästetään, vaikka ihmiset eivät niistä niin pidäkään, Alho toteaa.

Käännytään takaisinpäin, ja lokit jäävät kaartelemaan taaksemme.

Meri on vihaisilla rypyillä. Vastatuuli viskoo vaahtopäitä veneessä olijoiden päälle.

Toiset, rusehtavat lokit käyvät lähellä kaartelemassa.

– Nuo ovat esiaikuisia harmaalokkeja, jotka eivät vielä pesi. Aikuinen harmaalokkihan on väriltään puhtaan valkoinen ja harmaa, Alho valistaa.

Vene matelee hitaasti ja vaivalloisesti, mutta akun pitäisi riittää takaisin saakka.

– Osa maanomistajista olisi muuten halunnut ruovikoistaan maksun, Alho sanoo yhtäkkiä.

Suurin osa kiinteistönomistajista on toistaiseksi vain iloinnut siitä, että ruovikoita tullaan poistamaan ja vielä ilmaiseksi. Voi kuitenkin olla, että muutaman vuoden kuluttua yhä useampi alkaa ynnätä mielessään, voisiko kiinteistönomistaja saada ruovikoistaan muutakin hyötyä kuin että maisema avautuu ja tontin arvo nousee.

– Toistaiseksi tähän ei ole mahdollisuutta, Alho toteaa.

Luontokartoituksia ja luvituksia hoidetaan nyt verovaroin. Ruovikkoa poistava urakoijayrittäjä saa taloudellisen tuoton – jos sitä tulee. Toivotaan, että tulee. Hyötyjinä olisivat sekä yrittäjät, rantojen virkistyskäyttäjät että luonto.

Turve sai haastajan ruovikoista

Järviruo’olle on etsitty hyötykäyttöä vuosia, mutta vasta nyt on merkkejä siitä, että ruovikon keruusta kertyisi enemmän tuloja kuin menoja.

Silputtu ruoko on osoittautunut hyväksi kasvualustaksi kasvintuotannossa, ja sillä pystyy helposti korvaamaan turpeen.

– Suomessa ollaan ajamassa turvetuotantoa alas, ja samalla kasvualustoille on syntynyt valtava kysyntä, kertoo Pekka Alho.

– Voi sanoa, että kaiken minkä pystymme toimittamaan, se menee.

Myös terästeollisuudessa vaikuttaa olevan taloudellisesti kannattavaa käyttöä ruo’olle.

Ruokobiomassaa on lisäksi käytetty biokaasuna biokaasuautoissa sekä energiantuotannossa. Esimerkiksi Tuorlasta löytyy biokaasulaitos. Tosin ruovikon käyttö biokaasuna on ollut toistaiseksi kannattamatonta.

– Biokaasua varten ruoko pitää kerätä vihreänä eli kesällä lintujen pesimä-aikana, mikä rajoittaa merkittävästi sitä, mistä sitä voi kerätä. Edellinen hanke tyrehtyi juuri tämän vuoksi.

Mikä Helmi-hanke?

  • Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön Helmi-elinympäristöohjelma 2021–2030 vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja hillitsee ilmastonmuutosta. Ohjelman käytännön toteuttajia ovat esimerkiksi ELY-keskukset, kunnat ja oppilaitokset.
  • Ruovikoiden poiston lisäksi hankkeessa muun muassa ennallistetaan soita sekä hoidetaan perinnebiotooppeja
  • Ruovikonpoistojen vaatimat luontokartoitukset aloitettiin viime vuonna Paraisilta. Tänä vuonna on Kaarinan vuoro. Lähivuosina hanke on käynnistymässä myös Turussa ja Naantalissa. Kaarinan ruovikoiden pinta-ala on koko alueesta vajaa kymmenesosa.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän