– Pääasiassa pyöräilijät ja muutkin ihmiset hymyilevät ohi mennessään, mutta on kyllä ollut negatiivisiakin kokemuksia, kaarinalainen Eva Jonsson kertoo.
Tieliikennelain mukaan koiranulkoiluttaja vertautuu liikenteessä lähtökohtaisesti ihan tavalliseen jalankulkijaan.
– Pyörätiellä jalankulkijan on käytettävä pyörätien reunaa, joko oikeaa tai vasenta. Eläin on pidettävä kytkettynä tai tienkäyttäjän on valvottava eläintä niin, ettei se aiheuta vaaraa tai huomattavaa haittaa muille tienkäyttäjille. Liikenneturva ei esimerkiksi suosittele flexin käyttöä ulkoiltaessa väylillä, joilla liikkuu myös muita tienkäyttäjiä, Liikenneturvan Turun yhteyspäällikkö Elias Ruutti selittää.
Toisin sanoen koiran oikea paikka kevyen liikenteen väylällä on siellä, missä on turvallisinta ja missä sen taluttajakin on.
Pyöräilijän on annettava hitaammille tilaa
Jalankulkijoiden keskinäisestä kohtaamisesta ei ole erikseen säädetty tieliikennelaissa, mikä kuulostaisikin lähtökohtaisesti hieman hölmöltä. Polkupyöräilijän on sen sijaan annettava jalankulkijalle ja koiralle turvallinen tila.
– Polkupyörällä, kuten kaikilla muillakin ajoneuvoilla, on jalankulkijaa ohitettaessa pidettävä turvallinen väli ohitettavaan ja muutenkin huolehdittava, ettei ohitus vaaranna turvallisuutta, Elias Ruutti selittää.
Jonsson toivookin, että pyöräilijät vielä nykyistä enemmän ilmoittaisivat koiranulkoiluttajalle olemassaolostaan – mielellään hyvissä ajoin ennen ohitusta.
– Kellon rimpauttaminen mahdollistaisi sen, että ulkoiluttaja voisi ottaa eläimen vähän lähemmäksi itseään, ja jos ei kelloa pyörästä löydy, voisi vaikka vähän huudahtaa jotain tai rykäistä, Jonsson neuvoo.
Joskus koiraa nähdään ulkoilutettavan niin, että ulkoiluttaja polkee samalla pyörää. Sitä Liikenneturvassa ei suositella.
– Polkupyöräilijän ensisijainen tehtävä on ajoneuvon turvallinen kuljettaminen, Ruutti muistuttaa.
Yleistäminen ei palvele ketään
Välillä ulkoiluttajassa voi olla vikaa. Joskus koiraa saatetaan nähdä ulkoilutettavan esimerkiksi hiihtoladulla tai muussa koirille tarkoittamattomassa paikassa. Niiden tienvarteen jättämät jätökset herättävät joka kevät kiivaan koirankakkakeskustelun lähes jokaisessa suomalaisessa Facebookin kyläryhmässä.
– Liikennekäyttäytymisen seurannoissa esiintyy jonkin verran myös sitä, että jalankulkijan ja ulkoilutettavan eläimen yhdistelmästä vain toisen näkyvyydestä on huolehdittu. Sekä jalankulkijan että eläimen on näyttävä myös pimeällä, Elias Ruutti sanoo.
Joidenkin koiranomistajien käytöksen takia ei tietenkään voi leimata koko ihmisryhmää. Vaikka suurimmassa osassa koiranomistajista ei vikaa olisikaan, voi joillakin liikenteessä liikkujilla silti mennä kuppi nurin jo pelkästään koiran nähdessään. Väkivaltaan – sen enempää fyysiseen kuin henkiseenkään – se ei silti tietenkään oikeuta.
– Ison koiran kanssa vastaanotto oli yleensä vähän huonompi. Ei silloinkaan suuremmin sanomista tullut, mutta välillä ilmeistä näki, että jokin ärsytti. Nyt pienemmän koiran kanssa vastaavaa ei juurikaan ole ollut, Eva Jonsson toteaa.
Teksti ja kuvat Mikko Perttunen
Upea juttu hyvästä aiheesta! Eräs vanhempi rouva yritti joitakin vuosia sitten huudella minulle aina että kävelen väärällä puolella koiran kanssa, meinasi ajaa jonkun kerran päällemme pyörällä.
Ja keskusteltiin asiasta, kerroin että laki asiasta on muuttunut jo -97 ja sitäpaitsi nopeampi väistää AINA hitaampaa. Ei uskonut!
Nyt ei ole näkynyt rouvaa, ehkä joku muu hermostui hänen suhteensa.
Kommenttien lisääminen on estetty.